Mesisilkkiyrtti (Asclepias syriaca)

Mesisilkkiyrtti
(Asclepias syriaca)

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto

Kuva: Stefan.lefnaer, CC-BY-SA-4.0
Mesisilkkiyrtti (Asclepias syriaca) - Stefan.lefnaer, CC-BY-SA-4.0
Kuva: Stefan.lefnaer, CC-BY-SA-4.0
Mesisilkkiyrtti (Asclepias syriaca) - Stefan.lefnaer, CC-BY-SA-4.0
Kuva: Stefan.lefnaer, CC-BY-SA-4.0
Mesisilkkiyrtti (Asclepias syriaca) - Stefan.lefnaer, CC-BY-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Streptophyta
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Koppisiemeniset (Magnoliopsida)
              • Gentianales
                • Oleanterikasvit (Apocynaceae)
                  • Silkkiyrtit (Asclepias)
Kuva: Stefan.lefnaer, CC-BY-SA-4.0
Mesisilkkiyrtti (Asclepias syriaca) - Stefan.lefnaer, CC-BY-SA-4.0

Luonnehdinta

Tämä monivuotinen ruoho on jo kasvullisesti näyttävä tanakoine, jopa kaksimetrisine varsineen, joita ympäröivät leveät ja jopa kolme desimetriä pitkät lehdet neljänä säntillisenä rivinä eli ristikkäin vastakkaisesti. Ylimpien lehtien hankoihin ilmaantuvat pallomaiset kukinnot, jotka muodostuvat jopa yli sadasta sentin leveästä, ratasmaisesta, himmeän vaalean sinipunaisesta tai harvoin valkoisesta kukasta, kruunaavat kasvin kukinta-aikana. Kukkien viehko, perhosia houkutteleva parfyymituoksu ja isot, alaspäisiksi taipuneet violetit suojuslehdet vielä lisäävät juhlavuutta. Kukkia seuraavat varsin hurjannäköiset noin kymmensenttiset, sukkulamaiset tuppilohedelmät, joiden pintaa tavallisesti elävöittävät pitkittäisharjuille sijoittuvat pehmeiden piikkien rivit. Tuppilon haljetessa auki pitkin toista syrjäänsä tulevat esiin ruskeat, 6–8 mm pitkät siemenet, joiden peräti 3–4 cm pitkät, vitivalkoiset, tosiaankin silkkimäiset lenninhaivenkimput ojentuvat vastaanottamaan tuulen kannon. Kaikki edellä kuvailtu uhkeus ja erikoisuus vielä tapaavat suuresti korostua sillä, että kasvi yleisesti levittäytyy melko syvällä suikertavalla, jälkisilmuja tuottavalla juuristollaan tiheiksi (jopa yli 88 000 vartta / ha) ja laajoiksikin kasvustoiksi.

Kukattomana mesisilkkiyrtin tunnistamista auttaa versoista niitä murrettaessa valuva valkoinen maitiaisneste. Sitä on kuitenkin varottava, sillä se on myrkyllistä ja voi myös aiheuttaa ihottumaa tai silmävaurioita.

Mesisilkkiyrtti on tärkeä mesikasvi perhosille. Monarkkiperhoselle, Danaus plexippus, se on ehdoton ravintokasvi. Yhdysvalloissa mesisilkkiyrttiä käytetään myös lääketeollisuudessa.

Alkuperä ja levinneisyys

Mesisilkkiyrtti on kotoisin Yhdysvaltain itäosista alueensa kulmapisteinä lännessä Kansasin ja Pohjois-Dakotan osavaltiot ja idässä Virginian ja Mainen osavaltiot; luontaisalueeseen kuuluu myös Kanadan etelälaitaa Manitobasta New Brunswickiin. Luonnostaan laji lukeutuu preerian ja tulvatasankojen kasvistoon, mutta on jo kotiseuduillaan siirtynyt myös niittyjen ja joutomaiden sekä tien- ja radanvarsien asukiksi, jollaisena se on nopeasti levinnyt edelleen etelään päin Louisianaan ja Georgiaan asti. Suhteellisen äskettäin mesisilkkiyrtti on Pohjois-Amerikassa yleistynyt vilja-, vihannes- ja rehupeltojen rikkakasvinakin.

Eurooppaan mesisilkkiyrtti on tuotu koriste-, perhos- ja mehiläiskasviksi sekä etenkin Ranskaan, Saksaan ja Venäjälle myös koeviljelyksiin toiveena saada lajista monenlaista hyötyä (varren kuituja tekstiileihin, siemenkarvoja kapokin korvikkeeksi patjoihin ja peitteisiin, maitiaisnestettä kumin tuottamiseen, varsia paperin raaka-aineeksi, siemenistä öljyä ja jauhoa). Luonnonvaraisena tavatuksi laji on Euroopasta ilmoitettu yli kahdesta kymmenestä maasta Ruotsiin asti pohjoiseen, mutta vakiintumisesta ja haitallisuudesta ei useinkaan ole kunnon tietoa saatavissa. Ainakin Bulgariassa, Hollannissa, Italiassa, Itävallassa, Kroatiassa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Tšekissä mesisilkkiyrtin on katsottu jo vähintään osoittavan haitallisuuden merkkejä.

Suomessa mesisilkkiyrttiä kasvatetaan harvinaisena koristekasvierikoisuutena. Karkulaisena lajia ei tiettävästi ole maassamme tavattu, mutta nykyiset kesälämpötilamme saattaisivat riittää jopa sen luonnonvaraistumiseen, sillä ilmaversot joka tapauksessa kuolevat talveksi ja juurten silmut voivat hyvinkin säilyä täällä talven yli elossa maan povessa.

Haitat

Isona, isolehtisenä ja tiheitä kasvustoja muodostavana mesisilkkiyrtti häätää tieltään alkuperäiskasveja, etenkin kilpailussa heikkoja niittylajeja. Peltoja vallattuaan se voi tuntuvasti vähentää viljasatoja ja hankaloittaa sadonkorjuuta tukkimalla siemenkarvoillaan ja muutenkin koneiden ilmanottojärjestelmiä. Mesisilkkiyrtin myrkyllisyys saattaa aiheuttaa ongelmia ainakin kotieläintiloille.

Torjunta

Syvän (jopa yli 3 m) ja jäkisilmuisen juuristonsa takia mesisilkkiyrtti on mekaanisesti torjuttavaksi vähintään yhtä hankala kuin maanalaiselta elämältään samantapaiset pelto-ohdake ja peltovalvatti Suomen viljelyksillä. Eräät rikkakasvien torjunta-aineet tehoavat mesisilkkiyrttiin. Ekologisesti parempi torjuntakeino on alfalfan väliviljely silkkiyrtin rasittamilla pelloilla. Laiduntaminen on yleensä tehoton torjuntakeino kohteen myrkyllisyyden vuoksi, mutta näyttää mahdolliselta tavallaan ehdollistaa kanit suosimaan silkkiyrttiä ravinnossaan (mutta itse kaneista voinee syntyä ongelma).

Herkästi tuulessa matkaavien siementen avulla leviämistä voi estää poistamalla kasvustoista hedelmät ennen niiden avautumista. Mutta aaria kohti hedelmiä voi olla 3 000 ja niissä kaikkiaan 870 000 siementä!

Mitä minä voin tehdä

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Lisätiedot

Armitage, A. Herbaceous Perennal Plants. A treatise on their identification, culture and garden attributes. 2008. ISBN 978-1-58874-775-4

Bhowmik, P.C. & Bandeen, J.D. 1976: The Biology of Canadian Weeds: 19. Asclepias syriaca L. – Canad. J. Pl. Sci. 56(3): 579–589.

EU non-native species risk analysis: Asclepias syriaca (available in the internet)

Gaertner, E.E. 1979: The history and use of milkweed (Asclepias syriaca L.). – Econ. Bot. 33(2): 119–123.

Stauden. Die Grosse Enzyklopädie. The Royal Horticultural Society. 2007. ISBN 13: 978-3-8310-1075-2

The European Garden Flora VI. Cambridge University Press 2004. ISBN 0 521 42097 0

CABI: Invasive Species Compendium: Asclepias syriaca (common milkweed) http://www.cabi.org/isc/datasheet/7249

Kuvauksen laatijat

Arto Kurtto, LUOMUS, 2017

Sirkka Juhanoja, LUKE, 2017