Peittolapaheinä (Microstegium vimineum)

Peittolapaheinä
(Microstegium vimineum)

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto

Kuva: Wetland flora, USDA, Natural Resources Conservation Service, PD
Peittolapaheinä (Microstegium vimineum) - Wetland flora, USDA, Natural Resources Conservation Service, PD

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Streptophyta
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Koppisiemeniset (Magnoliopsida)
              • Poales
                • Heinäkasvit (Poaceae)
                  • Microstegium
Kuva: Bcbaker2390, CC-BY-SA-4.0
Peittolapaheinä (Microstegium vimineum) - Bcbaker2390, CC-BY-SA-4.0

Luonnehdinta

Yksivuotisuudestaan huolimatta tämä heinä voi peittää laajoja aloja rennoilla, jopa metrin pitkillä versoillaan. Peittävyydessä on oleellinen osansa melko tiheässä sijaitsevilla, ohuilla, usein korren nivelvälejä pitemmillä, aika leveillä (5–8 mm) lehdillä. Niiden vihreän lavan keskessä erottuu selvästi lajille luonteenomainen koko pituudeltaan tai osaksi hopeansävyisen valkoinen keskisuoni; toinen hyvä tuntomerkki on lehtilavan tyven epämukaisuus. Kaikkinensa peittolapaheinän kasvullista ilmettä on verrattu pieneen, hentoon bambuun. Kasvukauden lopulla lajin tuntemista auttaa vaalean vihertävänkeltainen, vaalean sinipunainen tai noita sävyjä eri tavoin yhdistelevä syysväritys.

Versojen kärkeen voi kehittyä joko yksinäinen hyvin hoikka, viitisen senttiä pitkä tähkäkukinto tai 2–6 sellaisen viuhkamainen ryhmä. Tähkien karvaiset, lyhytvihneiset tai harvoin vihneettömät osakukinnot (tähkylät) sisältävät kukin vain yhden kunnollisen kukan. Ylimpien lehtituppien sisältä löytyy usein vielä ”piilotähkiä”, joiden kukat ovat umpisiittoisia (kleistogaamisia) ja varmistavat siementuottoa keljujen kelienkin vallitessa.

Alkuperä ja levinneisyys

Peittolapaheinän luontainen levinneisyysalue sijaitsee Aasiassa ja ulottuu siellä etelän tropiikista (Filippiinit, Indokiina, Intia, Nepal ja Thaimaa) idän lauhkeaan vyöhykkeseen (Japani, Kiina, Korea, Taiwan ja Venäjälle kuuluva Primorjen aluepiiri Kiinan itäkyljessä). Luontaisia kasvupaikkoja ovat metsien laitaosat ja kosteat heinikkomaat.

Peittolapaheinä päätyi Yhdysvaltoihin vuoden 1919 kieppeillä kiinalaisen posliinin pakkauspehmikkeenä. Sittemmin laji on saavuttanut siellä 26 kaakon osavaltiota Teksasista Floridaan ja suurten järvien eteläpuolelle asettuen muun muassa tienvarsille, jokiahteille ja tulvalaakioille sekä kaasuputki- ja voimajohtokäytäville ynnä häiriöiden (hakkuut, kulutus ym.) turvin luontaisiin kosteikkoihin ja metsiin. Menestystä ovat edesauttaneet heinän hyvä varjon sieto, elinvoimaa lisäävä C4-yhteyttäminen ja muiden kasvien kemiallinen kurittaminen (allelopatia) sekä kelpaamattomuus valkohäntäpeuralle, joka kyllä syö lukuisia tämän vieraslajin potentiaalisia kilpailijakasveja.

Muualta maailmasta peittolapaheinä on ilmoitettu haitallisena vieraslajina Costa Ricasta ja Puerto Ricosta sekä haitallisuutta tarkentamatta Kongosta sekä Kaukasiasta ja sen kupeesta Turkista.

Suomessa peittolapaheinää ei ilmeisesti ole koskaan tavattu, edes viljeltynä, mutta lajin luonnonvarastuminen voisi täällä olla mahdollista etelässä, joka ilmasto-oloiltaan jotensakin vastaa lajin itäaasialaisen luontaisalueen ja amerikkalaisen tulokasalueen pohjoislaitaa. Sitä paitsi amerikkalaiset tutkimukset viittaavat siihen, että peittolapaheinä on siellä alle sadassa vuodessa kehittynyt ilmastollisesti entistä kestävämmäksi. On siis perusteltua valvoa, että laji ei pääse pesiytymään maahamme.

Haitat

Tehokkaana maanpeittokasvina peittolapaheinä voi alentaa luontaiskasviston monimuotoisuutta jopa 70 % puuston siemenellistä uudistumistakin estäen. Laji voi myös muuttaa ja supistaa hyönteisyhteisöjä ja muuntaa erilaisten ympäristöjen ravinnekiertoja.

Torjunta

Eräät rikkakasvien torjunta-aineet tehoavat peittolapaheinään. Käsin ja koneellisesti kitkeminen sekä ennen jyvien kypsymistä tapahtuva niittäminen tai leikkaaminen ovat vallankin herkkiin ympäristöihin paremmin käyviä keinoja. Tehokkaita ja mielekkäitä biologisia torjuntamenetelmiä etsitään. Torjuntaa vaikeuttaa heinän suuri siementuotto ja siementen säilyminen itämiskykyisinä jopa viisi vuotta.

Mitä minä voin tehdä

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Lisätiedot

CABI: Invasive Species Compendium: Microstegium vimineum (Nepalese browntop) http://www.cabi.org/isc/datasheet/115603

EPPO: Pest Risk Analysis for Microstegium vimineum https://www.eppo.int/QUARANTINE/Pest_Risk_Analysis/PRAdocs_plants/15-21051%20PRA_Microstegium_vimineum.pdf

Kuvauksen laatijat

Arto Kurtto, LUOMUS, 2017