Värigunnera (Gunnera tinctoria)

Värigunnera
(Gunnera tinctoria)

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto

Kuva: Kurt Stüber, CC-BY-SA-4.0
Värigunnera (Gunnera tinctoria) - Kurt Stüber, CC-BY-SA-4.0
Kuva: NNSS RPS group Plc, CC-BY-4.0
Värigunnera (Gunnera tinctoria) - NNSS RPS group Plc, CC-BY-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Kasvit ja sammalet (Streptophyta)
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Koppisiemeniset (Magnoliopsida)
              • Gunnerales
                • Gunnerakasvit (Gunneraceae)
                  • Gunnerat (Gunnera)
Kuva: Kurt Stüber, CC-BY-SA-4.0
Värigunnera (Gunnera tinctoria) - Kurt Stüber, CC-BY-SA-4.0

Luonnehdinta

Värigunnera on monivuotinen, jopa kaksi metriä korkea, vaakajuurakkojärjestelmällään tiheiksi kasvustoiksi levittäytyvä mahtiruoho. Juurakot voivat venyä jopa 3.5 m pitkiksi ja lihoa läpimitaltaan jopa 25-senttisiksi. Niiden latvasta nousee jotensakin raparperimainen kimppu valtavia lehtiä, joissa vankka, punasävyinen, runsaspiikkinen ruoti kannattelee jopa kaksi metriä leveää, pyöreähköä, kurttuista, kovan nahkamaista, sormiliuskaista lapaa. Piikkejä riittää sen alapinnan voimakkaimpiin suoniin asti. Näyttäviä ja erikoisia ovat myös lehtien tyveltä kohoavat vantterat, jopa metrin korkeat, pystyssä seisovan venähtäneen jättikävyn oloiset kukinnot. Ne koostuvat siirottavien haarojensa sadoista tuhansista pikkuruisista, vihertävistä kukista, joista kukin voi tuottaa yhden pitkulaisen, punaisen, parimillisen luumarjan. Hedelmävaiheinen kukinto on punaisuudessaan erityisen mieleenpainuva. – Lajin ulkoisen olemuksen tiivistävät oivallisesti virallinen englanninkielen nimi Giant Rhubarb, ’jättiraparperi’, ja puutarhureiden toisinaan käyttämä nimitys Dinosaur Food, ’dinonruoka’.

Tunnistaminen

Alkuaan brasilialaisen jättigunneran (Gunnera manicata) kukinnot ovat hoikempia ja avarampia, koska niiden keskiranka ja haarojen rangat ovat ohuempia ja haarat pitempiä. Lehtilapa on vieläkin isompi eli usein yli 2 m leveä ja pikemminkin pari- kuin sormiliuskainen ja juurakko turpoaa vieläkin lihavammaksi. Myös jättigunnera on Brittein saarilla luonnonvaraistunut, mutta paljon heikommin kuin värigunnera, ja Suomessa sen voi onnekas nähdä puutarhan erikoisuutena. Esimerkiksi internetkaupassa väri- ja jättigunnera näyttävät menevän alituiseen sekaisin (kuinkahan Suomen puutarhamyymälöissä?).

Alkuperä ja levinneisyys

Värigunnera on kotoisin Etelä-Amerikan länsilaidalta Andien huippujen kummaltakin puolelta merenpinnan tasosta noin 2000 metrin korkeuteen virtavesien varsilta, jyrkänteiltä, vyörykivikoilta ja lauhkeiden sademetsien laiteilta ja aukoilta. Eri käsitysten mukaan luontainen levinneisyysalue kattaa joko vain Chilen keskiosat tai ulottuu pohjoisessa jopa Venezuelaan asti ja työntyy hiukan Argentiinankin puolelle. Jo itse Charles Darwin kirjoitti 1845 Chilen alkuasukkaiden saavan lajin juurista mustaa väriainetta, mihin viittaavat tieteellinen lajimääre tinctoria ja suomalaisen nimen etumääre ’väri’.

Euroopassa tämä mahtiruoho on koristeviljelystään luonnonvaraistunut moniaalla Brittein saarilla. Niille se tuotiin 1849, ja niillä se on nyt seuduittain julistettu haitalliseksi niin luonnonkasvupaikkojaan vastaavissa ympäristöissä kuin tienvarsilla, louhoksissa, ojissa ja muilla ihmisen kajoamilla paikoilla. Erityisen runsaasti esiintymiä on Irlannin länsirannikolla ja Englannin eteläosissa. Euroopasta on ilmoitettu luonnonvaraistuneita esiintymiä myös Azoreilta (haitallisena São Miguelin saarella), Luoteis-Ranskasta (haitallisena vieraslajina) ja Espanjasta, muualta maailmasta laajalti Uudesta Seelannista, rannikon tuntumasta Kaliforniasta ja epäröiden Kaakkois-Australiasta (New South Wales).

Niin luontaisena kuin tulokkaana värigunnera tarvitsee leudot talvet sekä korkeanpuoleisen sademäärän (mieluusti yli 1000 mm vuodessa) tai ainakin ilmankosteuden (keskimäärin 70–85 %), siis koko lailla mereisen ilmaston. Siksi lajin menestyminen Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi asti tuskin kävisi päinsä, vaikka kasvattaminen puutarhan erikoisuudeksi onkin täällä joltakin onnistunut.

Haitat

Vaikuttavan kokonsa ja jopa satoja neliömetrejä laajoiksi kasvustoiksi levittäytymisensä turvin värigunnera on voimakas kilpailija. Etenkin märissä ja sumuisissa oloissa se jyrää muut kasvit tieltään ja pimentää varjollaan maanpinnan ja sitten verhoaa sen lahoavilla jättilehdillään pienentäen monimuotoisuutta sekä tärvellen laidunmaita ja jopa uhaten kokonaisia erityisen arvokkaita kasvillisuusalueita ja -tyyppejä kuten Azoreilla ja Uudessa Seelannissa. Moinen elinvoima perustuu osaltaan siihen, että kasvi pystyy käyttämään ilmakehän vapaata typpeä elämällä ainutlaatuisessa symbioosissa soluissaan asustavien syanobakteerien (”sinilevien”) kanssa. Vallankin rannoilla ja rannikoilla värigunnera voi synnyttää laajoja maapaljastumia eroosion pureutua sekä lahoavista versoistaan koostuvia patoja kuivatusojia tukkimaan. Isot kasvustot riittävät estämään maastossa kulkua ja oikein muuttamaankin perinne- ja muita maisemia.

Torjunta

Eräät rikkakasvien torjunta-aineet tehoavat värigunneraan, parhaiten sen nuorisoon. Aineiden käyttö voi kuitenkin olla arveluttavaa monilla kosteilla paikoilla, ja jyrkänteillä saatetaan työssä tarvita jopa helikopteria. Mekaaninen torjunta tehoaa vain, jos koko juurakkojärjestelmäkin saadaan poistettua, ja on siksi realistista vain pienten tai/ja nuorten esiintymien kohdalla. Oman haasteensa torjuntaan tuo lajin kyky tallentaa suuret määrät siemeniä pitkiksi ajoiksi maan siemenpankkiin, mutta kukintojen kärsivällinen poistaminen jo nuorina voi vuosien saatossa auttaa kurittamaan lajia. Biologisia torjuntamenetelmiä ei ole käytettävissä.

Mitä minä voin tehdä

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Lisätiedot

Gioria, M. & Osborne, B.A. 2013: Biological Flora of the British Isles: Gunnera tinctoria L. . – J. Ecol. 101: 243–264. doi:10.1111/1365-2745.12022

CABI: Invasive Species Compendium: Gunnera tinctoria (giant rhubarb) http://www.cabi.org/isc/datasheet/107826

Kuvauksen laatijat

Arto Kurtto, LUOMUS, 2017