Espanjansiruetana (Arion vulgaris)

Espanjansiruetana
(Arion vulgaris)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Ilmari Valovirta, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Ilmari Valovirta, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Natalia Räikkönen, Natalia Raikkonen, Var-ELY, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Natalia Räikkönen, Natalia Raikkonen, Var-ELY, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Nilviäiset (Mollusca)
          • Kotilot (Gastropoda)
            • Heterobranchia
              • Keuhkokotilot (Pulmonata)
                • Maakeuhkokotilot (Stylommatophora)
                  • Siruetanat (Arionidae)
                    • Arion
Kuva: Kjetil Lenes, CC-BY-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Kjetil Lenes, CC-BY-4.0

Luonnehdinta

Espanjansiruetana on kuoriutuessaan noin sentin pituinen ja kasvaa 7–14 cm:n pituiseksi. Sen väritys on hyvin vaihteleva, yleispiirteenä on värien likaisuus. Suomen yksilöt ovat yleensä olleet likaisen oranssinpunaruskeita ja niiltä on useimmiten puuttuneet sivujuovat. Yksilöt voivat olla myös harmaan vihertäviä tai lähes mustia. Jalan alapinta on yleensä valkea ja lima jokseenkin väritöntä.

Espanjansiruetanaa ei pidä sekoittaa kotoiseen ukkoetanaan, jonka jalan alapinnan reunat ovat leveälti mustat. Ukkoetana kuuluu maamme alkuperäiseen lajistoon, eikä sitä ole syytä hävittää. Kummankin lajin suuren värivaihtelun vuoksi lajien erottaminen voi olla hankalaa. Lajit voi kuitenkin erottaa hengitysaukon sijainnin perusteella Espanjansiruetanalla hengitysaukko sijaitsee lähempänä päätä (enemmän kilven etupäässä) kun taas ukkoetanan hengitysaukko sijaitsee vähän kauempana päästä (kilven loppupäässä)

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Manner-Suomessa ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 1994. Nyt Suomessa espanjansiruetanaa on tavattu noin 300 eri paikasta aina Oulun tienoille saakka. Lajilla tiedetään olevan mm. Ruotsissa ja Ahvenanmaalla erittäin vahvat kannat. Ruotsissa ensimmäiset havainnot etanasta ovat jo vuodelta 1975.

Espanjansiruetanan munat ja nuoret yksilöt kulkeutuvat paikasta toiseen maansiirtojen sekä erilaisten kukka- tai puuntaimien, sipulien ja muiden kauppapuutarhatuotteiden juuristoja ympäröivien multapaakkujen mukana. Laji voi siirtyä myös lehtikasojen ja kompostien välityksellä.

Espanjansiruetana on kaksineuvoinen (hermafrodiitti) eli yksi yksilö voi samaan aikaan toimia sekä naaraana että koiraana. Parittelun jälkeen molemmat yksilöt voivat tuottaa munia, minkä vuoksi kanta voi kasvaa nopeasti.

Tavallisesti aikuiset espanjansiruetanat kuolevat Suomessa talvella, mutta osa aikuisista voi kuitenkin talvehtia leutoina talvina tai suotuisissa paikoissa. Espanjansiruetanan munat ovat hyvin talvehtimiskykyisiä.

Haitat

Espanjansiruetana on kaikkiruokainen massalaji, joka on sopeutunut Suomen viileään ilmastoon. Etana voi liikkua jopa 50 metriä yössä, ja se syö yleensä oman painonsa verran (10 g) vuorokaudessa.

Espanjansiruetanalle kelpaa puutarhojen monenlainen ravinto ja voi näin aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Se syö koriste- ja hyötykasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita. Espanjansiruetanat syövät myös eläinten raatoja, mm. kuolleita lajitovereitaan, minkä vuoksi ne ovat saaneet kansanomaisen tappajaetana-nimensä.

Ilmastonmuutos lisää populaatioiden kokoa ja näin myös lajin vahingollisuutta pohjoisilla viljelyalueilla, ja aiheuttaa edelleen lisääntyvän kasvintuotantoriskin.

Espanjansiruetana voi myös risteytyä muiden etanoiden kanssa aiheuttaen näin haittaa myös alkuperäisille lajeille.

Asiantuntijoiden mukaan lajin torjunta on auttamattomasti, tai ainakin 10 vuotta, myöhässä.

Torjunta

Useimmissa tapauksissa etanan leviäminen on mahdollista torjua melko pienin toimenpitein. Pahimmissa tapauksissa vaaditaan kuitenkin suurienkin maamassojen käsittelyä etanakannan tuhoamiseksi.

Tehokkainta espanjansiruetanan torjunta on keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia. Etana munii kerralla noin 20-30 munaa ja jatkaa munintaansa pitkin kesää ja syksyä juuri kosteiden kausien aikaan. Sukukypsät etanat olisi siis syytä tuhota heti keväällä ja aina ennen munintaa.

Kotipuutarhoissa espanjansiruetanat kerätään ja tapetaan katkaisemalla tai pudottamalla kiehuvaan veteen. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan kosteutta kerääviä lautoja, joiden alle etanat kerääntyvät. Kuolleet etanat on syytä laittaa suljettuun jäteastiaan tai haudata maahan, jotta ne eivät jää ravinnoksi lajitovereilleen.

Laajoilla tuhoalueilla etanan saastuttamat maa-alueet kuoritaan 10 cm:n syvyydeltä. Kuorittu maa kaadetaan maahan kaivettuun kuoppaan tai läjitetään kasoiksi. Kuoppa ja maakasat peitetään paksulla maakerroksella. Todennäköisesti 0,5 metrin paksuinen maakerros on riittävä. Peittomaakerroksen tehoa lisää sen tamppaaminen tiiviiksi. Paksu ja tiivis maakerros estää kehittyvien etanoiden pääsyn maan pinnalle.

Mitä minä voin tehdä

Jos alueelta on tavattu espanjansiruetanaa, nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus kannattaa pitää matalana ja siistinä. Näin etanat eivät löydä suojaa kuivumista vastaan. Myös lehti- ja risukasat on hyvä polttaa, jolloin etanoille ei jää talvehtimispaikkoja. Kompostien kalkitseminen on myös yksi keino torjua etanoita.

Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille.

Kompostin päälle ripotellaan kalkkia, joka imee etanoista veden. Kompostin kalkitseminen on syytä rajoittaa vain espanjansiruetanan torjuntaan, sillä kalkki haittaa kompostin pieneliöiden toimintaa. Avokomposteja on myös syytä välttää.

 

Lisätiedot

Engstrand, Kerstin, 2010. APUA! Etanat hyökkäävät. Tammi, Helsinki, 120 s. ISBN 978-951-31-5416-5. Suomentanut Iiris Kalliola. - Taskukokoinen opas espanjansiruetanan tunnistamiseen ja torjuntaan.

Helsingin kaupungin sivusto: Espanjansiruetana ja lehtokotilo   
 
Hietala, Annemari 2011. Espanjansiruetana Arion lusitanicus. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, ympäristönsuojeluosasto. (PDF 15 s.)
 
Suomen luonnonsuojeluliiton sivusto: Espanjansiruetana valtaa puutarhoja

NOBANIS kuvailulehti: Slotsbo (2014): NOBANIS Invasive Alien Species Fact sheet - Arion lusitanicus (or vulgaris)

Norjalaisten lajiesittely (bioforsk.no): Brunskogsnegl

Ruotsin Luonnontieteellinen museo: Sniglar - Spansk skogssnigel (mördarsnigel)

Göteborgin Luonnontieteellinen museo: Snigelakuten - första hjälpen mot mördarsniglar

Wikipedia: Espanjansiruetana - Spansk skogssnigel - Spanish slug

 Viitteet päivitetty 4.1.2016

Kuvauksen laatijat

Johanna Niemivuo-Lahti (MMM), Bengt Lindqvist ja Erja Huusela-Veistola (Luke) - päivitetty 2.3.2016