Ohrankätkönoki (Ustilago hordei)

Ohrankätkönoki
(Ustilago hordei)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Sienet (Fungi)
        • Kantasienet (Basidiomycota)
          • Ustilaginomycotina
            • Ustilaginomycetes
              • Ustilaginomycetidae
                • Ustilaginales
                  • Ustilaginaceae
                    • Ustilago

Luonnehdinta

Ustilago hordei sienen aiheuttama ohrankätkönoki on tähkiä tuhoava tauti, joka leviää kylvösiemenen mukana uusille kasvupaikoille. Tautia levittävät noki-itiöt tarttuvat sairaista siemenistä sadonkorjuun yhteydessä terveiden siementen pinnalle, josta ne on helppo hävittää kemiallisilla peittausaineilla. Nykyisin kätkönoki on hyvin harvinainen, eikä se ole koskaan aiheuttanut Suomessa merkittäviä satotappioita. Ohra on kätkönoen ainoa isäntäkasvilaji.

Tunnistaminen

Kätkönoki ilmenee ohran tähkissä tähkälletulon jälkeen. Kehittyvät jyvät muuttuvat mustaksi noki-itiömassaksi. Myös muut tähkän osat, kuten kaleet ja vihneet vaurioituvat. Noki-itiöiden täyttämien jyvien kuorikerros pysyy yleensä ehjänä sadonkorjuuseen asti. Lisäksi noki-itiöiden pinnassa oleva rasvakerros sitoo itiöt toisiinsa kiinni, joten itiömassa ei hajoa kesällä tuulen tai sateiden vietäväksi. Usein nokitähkät jäävät osin tai kokonaan lehtitupen sisään, joten niitä aina ole helppo havaita kasvustossa.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Muiden viljakasvien nokitautien tavoin ohrankätkönokea lienee esiintynyt ohrassa niin kauan kuin ohraa on viljelty ja ”nokipäiden” tuhoista löytyy mainintoja mm. Raamatun kirjoituksista. Ustilago hordei sieni on kuvattu ensimmäisen kerran ohran taudinaiheuttajana vuonna 1801 nimellä Uredo segetum a hordei. Suomessa ohran nokitauteja esiintyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa miltei jokaisella ohrapellolla ja niiden arvioitiin alentaneen ohrasatoja ainakin 20–30 %. Valtion siementarkastuslaitoksen tilastojen mukaan 1930- ja 1940-luvuilla kätkönokea löytyi yli 40 %:ssa tarkastetuista ohraeristä, mutta ohransiemenen kemiallisen peittauksen yleistyessä 1940-luvun jälkipuoliskolla ja 1950-luvulla kätkönokea oli enää noin 10 %:ssa tarkastetuista eristä. Yleensä nokitautisissa ohraerissä tautisten yksilöiden määrä oli kuitenkin alle 1 %. Kehittyneen siemenhuollon ja siemenen kemiallisen peittauksen ansiosta ohrankätkönoki on nykyisin hyvin harvinainen. Yksittäisiä kätkönoen tartuttamia kasveja saattaa joskus löytyä ohrapelloista, joilla on käytetty peittaamatonta kylvösiementä.

Haitat

Kätkönoki tuhoaa sairastuneiden kasvien tähkät yleensä kokonaan. Taudin aiheuttama satotappio on suoraan verrannollinen sairaiden yksilöiden määrään kasvustossa. Kätkönoki ei kuitenkaan pilaa sadon käyttölaatua, kuten haisunoki. Tehokkaiden torjuntakeinojen ansiosta kätkönoesta ei nykyisin ole haittaa ohranviljelyssä, mutta tauti saataisi yleistyä nopeasti jos kylvösiemenen kemiallisesta peittauksesta luovuttaisiin.

Torjunta

Kätkönoen itiöt tarttuvat siementen pinnalle, josta ne on verraten helppo hävittää. Ennen kemiallisten torjuntakeinojen yleistymistä nokitauteja torjuttiin siementen kuumavesikäsittelyillä. Nykyisin kaikki ohransiemen peittaukseen hyväksytyt valmisteet antavat erinomaisen suojan ohrankätkönokea vastaan.

Mitä minä voin tehdä

Ohrankätkönoki ei ole kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) tarkoittama vaarallinen kasvitauti, joten sen esiintymisestä ei ole ilmoitusvelvollisuutta.

Lisätiedot

 

Historiallisia artikkeleita kätkönoesta

Kitunen, E. 1954. Siementen mukana leviävien kasvitautien esiintyminen siementavarassa. Maatalous ja Koetoiminta 8: 153-160.

Kuvauksen laatijat

Luke Asko Hannukkala