Amerikankampamaneetti

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Amerikankampamaneetti on planktinen eläin, joka kuuluu kampamaneettien (Ctenophora) pääjaksoon. Laji muistuttaa ulkonäöltään meduusoja vaikka ei ole niille sukua. Amerikankampamaneetti on läpikuultava hyytelömäinen eläin. Laji on kaksineuvoinen ja pystyy lisääntymään varsin nopeasti suotuisissa oloissa. Sen munista kuoriutuu pieniä, muutaman millin kokoisia toukkia, joilla on pitkät pyyntilonkerot. Kasvettuaan noin 6 mm kokoiseksi toukka käy läpi muodonvaihdoksen jossa muun muassa sen toukkavaiheen pyyntilonkerot katoavat. Aikuinen amerikankampamaneetti on sivuiltaan litistynyt, noin 10 cm kokoinen, soikea säteittäissymmetrinen eläin. Amerikankampamaneetilla on 4 selvästi erottuvaa kampariviä joissa on lukuisia pieniä ripsiä joiden avuilla eläin ui. Ruumiin takaosa jakautuu neljään lohkoon, joita se käyttää saalistuksessa.. Amerikankampamaneetille on ominaista bioluminesenssi, jolloin sen kamparivit voivat pimeässä näkyä vihreänhohtoisina.

Laji on kotoisin Pohjois- ja Etelä-Amerikan itärannikolta missä se esiintyy rannikkoalueilla hyvin runsaana. Se elää merten pintakerroksessa ja sietää hyvin laajaa suolaisuuden sekä lämpötilan vaihtelua. Laji on levinnyt alkuperäisalueeltaan todennäköisesti laivojen painolastivesissä Mustallemerelle (1982), josta se edelleen levisi Azovin, Egean- ja Marmaranmerille sekä myöhemmin laivojen painolastivesissä Kaspianmerelle (1999) ja Välimeren itäosiin. Laji löydettiin ensimmäisen kerran Ruotsin länsirannikolta, Kattegatin alueelta ja eteläiseltä Itämereltä syksyllä 2006. Lajia ei ole tavattu Suomen aluevesiltä. Vuonna 2008 Suomen aluevesiltä otetuissa näytteissä havaittiin kampamaneetteja, jotka ensin tunnistettiin Amerikankampamaneetin toukkavaiheiksi. Tarkemmat molekyylibiologiset tutkimukset kuitenkin osoittivat kyseessä olevan arktisilla alueilla esiintyvän kampamaneettilajin, Mertensia ovumin kääpiömuodon, jota ei ulkoisten tuntomerkkien perusteella pysty erottamaan amerikankampamaneetin toukkavaiheesta. Tällä hetkellä Amerikankampamaneetin Itämeren levinneisyysalue ulottuu pohjoisimmillaan Bornholmin altaalle, missä sen on myös havaittu lisääntyvän. Ilmeisesti sen leviämistä pohjoisemmaksi rajoittaa liian alhainen suolapitoisuus.

Kampamaneetti saalistaa tehokkaasti eläinplanktonia sekä kalojen mätiä ja poikasia. Mustallamerellä laji on aiheuttanut suurta tuhoa paikallisille sardellikannoille syömällä kalojen ravintonaan käyttämää eläinplanktonia sekä kalojen munia ja poikasia. Taloudellisten menetysten on arvioitu ylittäneen 300 miljoonaa USA:n dollaria 1990-luvun alkuun mennessä. Vaikutukset ovat myös heijastuneet muille ravintoverkon tasoille; kasviplankton on runsastunut ja petokalojen sekä delfiinien kannat ovat romahtaneet. Samanlaisia vaikutuksia on havaittu myös muilla lajin valtaamilla murtovesialueilla.

Amerikankampamaneetin torjuntaan ei ole keinoja. Sen luontaiset viholliset voivat kuitenkin rajoittaa lajin lisääntymistä ja kasvua, kuten onkin käynyt mm. Mustanmeren alueella.

Freeman, G., Reynolds, G.T. 1973: The development of bioluminescence in the ctenophore Mnemiopsis leidyi. Developmental Biology 31 (1): 61-100.Gorokhova, E , Lehtiniemi M, Viitasalo-Frösen & S, Haddock S H D 2009: Molecular evidence for the occurrence of ctenophore Mertensia ovum in the Northern Baltic Sea and implications for the status of Mnemiopsis leidyi invasion. Limnoogy and Oceanography. 54 (6): 2025-203.

Kideys, A. 2002: Fall and Rise of the Black Sea Ecosystem. Science 297: 1482-1484  DOI: 10.1126/science.1073002.

Lehtiniemi M, Lehmann A, Javidpour J, Myrberg K 2011: Spreading and physico-biological reproduction limitations of the invasive American comb jelly Mnemiopsis leidyi in the Baltic Sea. Biological Invasions 14 ( 2): 341-354. DOI 10.1007/s10530-011-0066-z.