Kaspianpolyyppi (Cordylophora caspia)

Kaspianpolyyppi
(Cordylophora caspia)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kaspianpolyyppi (Cordylophora caspia) - Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kaspianpolyyppi (Cordylophora caspia) - Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kaspianpolyyppi (Cordylophora caspia) - Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kaspianpolyyppi (Cordylophora caspia) - Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kaspianpolyyppi (Cordylophora caspia) - Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Kaspianpolyyppi (Cordylophora caspia) - Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Polttiaiseläimet (Cnidaria)
          • Polyyppieläimet (Hydrozoa)
            • Anthoathecata
              • Cordylophoridae
                • Cordylophora
Kuva: David J. Patterson, CC-BY-NC-4.0
Kaspianpolyyppi (Cordylophora caspia) - David J. Patterson, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Kaspianpolyyppi on polyyppieläin, joka esiintyy suurina kasvimaisina yhdyskuntina kiinnittyneenä vesikasveihin, kiviin ja erilaisiin ihmisen tuottamiin rakenteisiin. Ruskeissa tai kellertävissä "varsissa" näkyvät haaroina yksittäiset polyyppiyksilöt, jotka ovat erikoistuneet joko ravinnonottoon tai lisääntymiseen. Polyypit ovat n. 1mm mittaisia, mutta yhdyskunnat voivat kasvaa 5–10 cm korkuisiksi ja peittää laajoja pintoja. Lajia voi olla vaikea erottaa toisesta pohjoisella Itämerellä esiintyvästä runkokuntia muodostavasta polyypista, murtovesipolyypista (Gonothyraea loveni). Ne voi erottaa lähinnä ravinnonottopolyyppien pyyntilonkeroiden sijoittumisen perusteella ja siitä että kaspianpolyypin ravinnonottopolyypit ovat paljaat, kun taas murtovesipolyypilla niitä peittää suojaava kitiinikaulus. Kasveihin verrattuina nämä runkokunnat ovat jäykempiä eikä niistä erotu mikroskoopissa soluseiniä. Niillä on myös ominainen haju. Toisin kuin kasvit ne eivät tarvitse valoa kasvaakseen, ja koloniat kasvavatkin usein rakenteiden alapuolella tai koloissa.

Alkuperä ja levinneisyys

Kaspianpolyyppi on peräisin Ponto-Kaspian alueelta. Laji havaittiin Itämerellä jo 1800-luvun alussa, ja se on sittemmin levinnyt maailman kaikille mantereille Antarktista lukuunottamatta. Kaspianpolyyppi on murtovesilaji, mutta se voi elää myös valtamerten suolaisuudessa ja toisaalta makeissa vesissä, jos niiden elektrolyyttipitoisuus on tarpeeksi korkea. Se esiintyy koko Itämerellä sekä Pohjoisen ja Keski-Euroopan rannikkovesissä, jokisuistoissa ja useissa joissa.

Kaspianpolyypillä ei ole meduusavaihetta. Sillä on vapaasti uivat planula-toukat jotka leviävät vesivirtojen mukana, mutta se lisääntyy myös suvuttomasti kolonioita kasvattamalla. Kolonioista voi irrota paloja, jotka kiinnittyvät uusiin kasvupaikkoihin. Kaspianpolyyppi leviää kiinnittymällä laivojen runkoihin sekä toukkavaiheessa laivojen painolastivesissä, Yhdysvalloissa havaintoja on myös akvaarioista luontoon päästetyistä eläimistä.

Kaspianpolyyppi on lämpimän veden laji, mutta se pystyy talvehtimaan kylmissä vesissä lepovaiheiden avulla. Vaihtelevia olosuhteita kestävät lepomuodot ovat osaltaan auttaneet sitä levittäytymään ja selviämään laajalla alueella.

Haitat

Kaspianpolyyppi haittaa varsinkin voimalaitosten toimintaa, kun yhdyskunnat kasvavat niiden jäähdytysvesijärjestelmissä. Ne heikentävät lämmönvaihtimien lämmönsiirtoa ja lisäävät korroosiota. Polyypit kiinnittyvät ja kasvattavat kolonioita myös veneenpohjiin, laitureihin ja muihin rakenteisiin. Laivojen ja veneiden runkoihin kiinnittyvät eliöt ovat välillisesti syypäitä niiden estoon käytettyjen myrkyllisten aineiden joutumiseen ympäristöön, ja nykyään näiden kemikaalien käyttöä on rajoitettu. Kaspianpolyyppi voi kilpailla tilasta ja ravinnosta sinisimpukan ja muiden koviin pintoihin kiinnittyvien lajien kanssa sekä ravinnosta muiden planktonia ja pieniä selkärangattomia saalistavien eläinten, kuten kalojen, kanssa. Toisaalta on havaittu että se kilpailisi myös toisen vieraslajin, vaeltajasimpukan (Dreissena polymorpha) kanssa.

Torjunta

Kaspianpolyyppiä ei pystytä hävittämään vesistä joihin se on levinnyt, sen sijaan torjunnalla pyritään vähentämään tai estämään sen aiheuttamia haittoja. Voimalaitokset torjuvat jäähdytysvesijärjestelmiinsä kiinnittyneitä eliöitä lähinnä mekaanisella pesulla, mutta myös kemiallisia menetelmiä käytetään, jolloin pyritään estämään eliöstön asettuminen järjestelmään. Silloin haittana on aineiden myrkyllisyys ympäristölle. Muita mahdollisia torjuntakeinoja ovat esimerkiksi lämpökäsittely tai vedenottoputkien sulkeminen 3-4 viikoksi, jolloin koloniat kuolevat hapenpuutteeseen.

Lisätiedot