Valesinisimpukka (Mytilopsis leucophaeata)

Valesinisimpukka
(Mytilopsis leucophaeata)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Kuva: Motte123/Wikimedia Commons, CC0-4.0
Valesinisimpukka (Mytilopsis leucophaeata) - Motte123/Wikimedia Commons, CC0-4.0
Kuva: Verween, Annick, CC-BY-NC-SA-4.0
Valesinisimpukka (Mytilopsis leucophaeata) - Verween, Annick, CC-BY-NC-SA-4.0
Kuva: Verween, Annick, CC-BY-NC-SA-4.0
Valesinisimpukka (Mytilopsis leucophaeata) - Verween, Annick, CC-BY-NC-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Nilviäiset (Mollusca)
          • Simpukat (Bivalvia)
            • Heterodonta
              • Veneroida
                • Valesinisimpukat (Dreissenidae)
                  • Mytilopsis
Kuva: Katriina Könönen, Katriina Kononen, CC-BY-NC-4.0
Valesinisimpukka (Mytilopsis leucophaeata) - Katriina Könönen, Katriina Kononen, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Valesinisimpukan (aiemmalta nimeltään valekirjosimpukka) toukkavaihetta on vaikea havaita silmämääräisesti niiden pienen koon takia. Aikuinen simpukka on kooltaan usein alle 2 cm:n mittainen. Kuoren väritys ja kuviointi ovat nuorilla usein voimakkaan raidallisilla, mutta vanhojen yksilöiden kuori on melko tasaisen vaaleanruskea. Kuoren muoto muistuttaa enemmän tavallista sinisimpukkaa (Mytilus edulis) kuin vaeltajasimpukkaa (Dreissena polymorpha), ja siitä puuttuu jälkimmäiselle tyypillinen kulmikkuus. Koska valekirjosimpukka kuitenkin muistuttaa myös vaeltajasimpukkaa, lajinmääritys ulkoisen tuntomerkkien perusteellista ei ole varma tunnistuskeino. Tarkka lajinmääritys vaatii kuoren sisäpuolisen rakenteen tarkastelua mikroskoopilla tai DNA-testin.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Valesinisimpukka on alun perin kotoisin todennäköisesti Pohjois-Amerikan Meksikonlahdelta, josta se on levinnyt Eurooppaan. Laji on todennäköisesti siirtynyt uusille alueille laivojen painolastivesien mukana tai runkoon kiinnittymällä. Suomen rannikoilla se esiintyy vain paikoittain. Tällä hetkellä tunnetut esiintymisalueet rajoittuvat Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimaloiden lauhdevesialueille. Valesinisimpukan toukat uivat vapaasti vedessä ja leviävät tehokkaasti uusille alueille virtausten mukana. Vaikka valesinisimpukkaa esiintyy Suomessa toistaiseksi hyvin rajatuilla alueilla, voivat vaikutukset olla huomattavat, mikäli laji leviää ja runsastuu. Valesinisimpukka viihtyy murtovesissä rannikon läheisyydessä.

Koska valesinisimpukka on alun perin kotoisin subtrooppisen ja lauhkean vyöhykkeen rajamailta, on mahdollista, että nyt havaitut esiintymät ovat rajoittuneet vain samankaltaisille alueille. Näin ollen on mahdollista, ettei laji selviytyisi voimaloiden lauhdevesiä kylmemmissä vesissä. Mahdollinen talvilämpötilojen nousu ilmastonmuutoksen seurauksena voi edistää lajin leviämistä. Haittaa Itämeren lajistolle ei ole voitu vielä arvioida, koska ensin tulisi tuntea lajin lisääntymiskyky Itämeren olosuhteissa, sen nykyisen esiintymisalueen laajuus, leviämismekanismit sekä vuorovaikutukset paikallisten lajien kanssa. 

Haitat

Valesinisimpukka aiheuttaa taloudellista haittaa tukkimalla merivettä käyttävien laitosten putkistoja, mikä puolestaan heikentää voimalaitosten lämmönvaihtimien toimintaa. Runsaana esiintyessään laji voi nopeasti tukkia merivettä hyödyntäviä vesijärjestelmiä. Valesinisimpukan toukka kiinnittyy koville alustoille, kuten kiviin tai ihmisen rakentamille alustoille ja kilpailee elintilasta ja ravinnosta muiden kiinni-istuvien alkuperäislajien kanssa.

Torjunta

Koska lajia ei vielä esiinny Suomessa kuin yksittäisissä paikoissa, ei Suomea koskevia torjuntaohjeita ole laadittu. Tällä hetkellä on tärkeintä tunnistaa laji ja ilmoittaa mahdollisista löydöistä tai epäilyistä. Lauhdevesiputkien kuntoon tulee kiinnittää huomiota, ja poistaa mahdolliset simpukkakasvustot. 

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Tarja Katajisto, Maiju Lehtiniemi, Outi Setälä