Perunan maltokaarivirus (Potato mop-top virus)

Perunan maltokaarivirus
(Potato mop-top virus)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(www.evira.fi)

Havainnot

Ilmoita havainto
(www.evira.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Virukset ja viroidit (virus)
      • Virgaviridae
        • Pomovirus

Luonnehdinta

Perunan käyttölaatua pilaavaa maltokaariviroosia aiheuttaa Pomovirus-sukuun kuuluva perunanmaltokaarivirus (PMTV). Aiemmin viruksesta käytettiin nimitystä perunan mop-top-virus (Potato mop top virus). Virus säilyy ja leviää maassa kuorirokkoa aiheuttavan Spongospora subterranea- möhösienen välityksellä. Taudinaiheuttaja voi säilyä tartunnan saaneessa maassa tartutuskykyisenä yli 10 vuotta. Maltokaarivirusta esiintyy Suomessa monilla perunapelloilla lähes koko perunantuotantoalueella. Taudin pitkäikäisyyden vuoksi olisi erityisen tärkeää estää taudin leviäminen uusille perunalohkoille. Suomessa sertifioidussa siemenperunassa ei saa esiintyä maltokaarioireisia mukuloita.

Tunnistaminen

Maltokaarivirus aiheuttaa mukuloiden kuoriin ja maltoon ruskeita korkkiutuneita renkaita ja kaaria. Niiden voimakkuus ja ilmiasu vaihtelevat perunalajikkeen, kasvu- ja varasto-olojen mukaan. Oireita voi löytyä mukuloista loppukesällä, mutta yleensä ne ilmaantuvat vasta varastossa. Samankaltaisia, tulppaviroosiksi kutsuttuja oireita mukuloihissa aiheuttaa myös tupakan rattlevirus (Tobacco rattle virus, TRV), jota ei ole viime vuosina löydetty Suomesta. Taudinaiheuttaja voi aiheuttaa oireita myös perunan versoissa, mutta Suomen oloissa kasvusto-oireita ei muodostu.

Alkuperä ja levinneisyys

Perunan maltokaarivirus on löydetty ensimmäisen kerran Skotlannista ja Pohjois-Irlannista vuonna 1965, mutta sen todennäköinen alkukoti on Etelä-Amerikan Andien seuduilla, josta se on kulkeutunut Eurooppaan siemenperunan mukana. Tauti todettiin Norjasta vuonna 1969 ja sieltä taudinaiheuttaja on todennäköisesti levinnyt muihin Pohjoismaihin 1970- ja 1980-luvuilla Norjasta ostetussa siemenperunassa. Suomessa taudinaiheuttaja on määritetty varmuudella ensimmäisen kerran vuonna 1987, mutta taudille tyypillisiä oireita perunan mukuloissa esiintyi yleisesti jo useita vuosia tätä aikaisemmin. Maltokaarivirus levisi ensin tärkkelysperunan tuotantoalueille ja vuonna 1987 taudinaiheuttajaa löytyi yli 40%:ssa tutkituista tärkkelysperunapeltojen maanäytteistä. Lisäksi ruokateollisuuden raaka-ainetta tuottavlsta perunapelloista 20% oli taudin tartuttamia. Vuosina 2005–2008 tehdyssä esiintymiskartoituksessa maltokaariviruksen tartuttamia mukuloita löytyi yksittäisiltä pelloilta koko maassa tärkeimpiä siemenperunantuotantoalueita lukuun ottamatta. Vuonna 2013 tehdyssä seurannassa liki puolet tutkituista ruoka- ja ruokateollisuusperunapelloista oli maltokaariviruksen tartuttamia.

Haitat

Tauti ei alenna perunan kilomääräistä satoa merkittävästi, mutta oireilevat mukulat ovat käyttökelvottomia ruokaperunaksi ja ruokaperunateollisuuden raaka-aineeksi. Oireet eivät aina puhkea näkyviksi, tai ne ilmaantuvat vasta varastoinnin aikana. Täten nostovaiheessa terveeltä näyttänyt sato voi pilaantua pahasti muutaman viikon tai kuukauden varastoinnin jälkeen. Oireilevien mukuloiden lajittelu eroon terveistä on vaikeaa ja kallista. Kestävinä pidetyissä lajikkeissa oireita ei yleensä ilmaannu lainkaan, vaikka ne kantaisivat virustartuntaa. Siemenperunassa ei Suomessa saa esiintyä maltokaarioireita, mutta virus voi silti levitä uusille pelloille oireettimissa siemenperunoissa.

Torjunta

Maltokaarivirus on levinnyt niin laajasti perunapelloille, että taudinaiheuttajan hävittäminen Suomesta ei enää ole mahdollista. Peltolohkolle levinneen lievän virustartunnan voi pitää hallinnassa hyvällä viljelykierrolla, jossa perunaan viljellään enintään viiden vuoden välein. Taudin lisäännyttyä tuhokynnyksen ylittävälle tasolle, sen hävittäminen vaatii 10–15 vuoden tauon perunanviljelyssä. Tietyllä riskillä ruokaperunaa voi viljellä taudin vaivaamilla lohkoilla, kun käytetään lajikkeita, joissa oireet eivät yleensä ilmene vakavina. Useita tällaisia lajikkeita on jo viljelyssä. Torjunnassa keskeinen tavoite on estää taudinaiheuttajan leviäminen vielä terveille pelloille. Lohkoille, joilla tautia ei vielä esiinny, pitäisi tuoda vain tervettä siemenperunaa. Myös hyvästä viljelyhygieniasta on huolehdittava, koska taudinaiheuttaja siirtyy helposti uusille pelloille työkoneisiin, jalkineisiin yms. tarttuneen mullan mukana.

Mitä minä voin tehdä

MIkäli siemenperunaksi myydyistä mukuloista löytyy maltokaariviruksen oireita, on otettava yhteys siemenperunan myyjään tai pakkaajaan. Ruokaperunasta oireilevia mukuloita voi myös löytyä satunnaisesti. Tällöinkin on hyvä ilmoittaa löydöstä kauppiaalle.

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Luke Asko Hannukkala