Perunan y-virus

Perunakasvustoissa oireita aiheuttavat virukset A, M, S, Y ja X ovat olleet merkittäviä satotappioiden aiheuttaja Suomessa ruoka- ja tärkkelysperunalla 1990-luvulle asti. Virustaudit leviävät oireettomina siemenperunoissa ja perunapellossa ne siirtyvät herkästi kasvista toiseen joko hoitotöiden tai hyönteisten välityksellä. Määrätietoinen perunan lisäysmateriaalin puhdistaminen virustaudeista aloitettiin Suomessa 1976 ja 1990-luvulle tultaessa useimmat virukset oli onnistuttu hävittämään perunan siementuotannosta. Näillä perunan viruksilla ei ole Suomessa muita isäntäkasveja, joilla olisi merkitystä virusten säilymiselle talven yli. Terveen siemenaineiston ansiosta Suomessa perunan ammattimaisessa tuotannossa ei juuri esiinny A-, M-, S- ja X-viruksia. Y-viruskin on hyvin harvinainen sertifioiduissa siemenperunoissa mutta sitä löytyy vielä melko yleisesti tuotantopelloilta ja kotipuutarhoista, joilla käytetään vanhaa itse lisättyä siementä.

Virustautien oireet ilmenevät perunan lehdissä keltakirjona, kurttuisuutena, kuoliolaikkuina ja näiden yhdistelminä. Pahasti virustautiset kasvit jäävät kitukasvuisiksi. Oireiden ilmiasu ja voimakkuus riippuu perunalajikkeesta, perunan iästä, virusten määrästä, viruslajista, virusrodusta ja kasvuoloista. Aiemmin samassa kasvissa saattoi esiintyä samanaikaisesti useampia eri viruksia, mikä lisäsi erilaisten oireiden kirjoa. Nykyisin virusoireiden aiheuttaja on todennäköisimmin perunan Y-virus. Eri viruslajien tunnistaminen perunalta oireiden perusteella on kuitenkin mahdotonta. Kasvintarkastuksessa viruslajit osoitetaan yleisimmin virusten vasta-aineisiin perustuvilla laboratoriotesteillä tai herkemmillä DNA-perusteisilla tunnistusmenetelmillä.

Virustauteja arvellaan esiintyneen perunalla Euroopassa siitä lähtien kun perunaa on alettu viljellä. Suomessa perunan virustauteihin alettiin kiinnittää huomiota 1920-luvun jälkipuoliskolla, jolloin meille tuotiin paljon uusia perunalajikkeita Keski-Euroopasta perunasyövän kestävyyden parantamiseksi. Tuolloin puhuttiin perunan mosaiikkitaudeista. Virustaudit romahduttivat Suomessa tuolloin yleisesti viljeltyjen lajikkeiden sadot ja muutamissa lajikkeissa virusoireita todettiin miltei kaikissa yksilöissä. Perunalla esiintyviä viruksia opittiin tunnistamaan 1930-luvun alkupuolella. Eri virusten esiintymisestä Suomessa on tietoa 1950-luvun puolivälistä alkaen, jolloin vasta-aineisiin perustuvia virusten tunnistusmenetelmiä saatiin käyttöön. Perunan Y-virus on kuvattu vuonna 1931. Suomessa viruksen esiintyminen on osoitettu testikasvimenetelmällä 1964–66. Tuolloin Y-virus oli melko harvinainen ja sitä löytyi runsaassa 2%:ssa tutkituista perunanäytteistä. 1970 luvulla Y-virus yleistyi ja siitä tuli ongelmallinen perunan virustauti Suomessa. 1970-luvun jälkeen Y-virusta kantavat perunaerät onnistuttiin lähes eliminoimaan siementuotannosta ja 2000-luvun alussa Y-viruksen takia kelvottomia siemenperunaeriä ei enää löytynyt. Y-viruksesta tunnetaan useita erilaisia rotuja, jotka vaikuttavat eri tavoin eri perunalajikkeisiin. 2000-luvun alkuvuosina Suomeen levisi uusi Y^NTN rotu, jota vastaan silloisilla perunalajikkeilla ei ollut kestävyyttä. Vuosina 2005 ja 2006 uusi rotu levisi nopeasti ja muutamista perunalajikkeista ei pystytty tuottamaan Y-viruksen puhtausvaatimukset täyttävää siementä. Vuodesta 2006 vuoteen 2012 siemenperunaerissä esiintyi melko runsaasti Y-virusta, mutta vuoden 2013 jälkeen viruksen esiintymisessä on päästy jälleen 2000-luvun alun tasolle. Y-virus on kuitenkin muuntelukykyinen ja jää nähtäväksi, mihin suuntaan virustilanne tulevaisuudessa kehittyy.

Lisätietoa Ruokaviraston sivuilla.

Ranta, H. 2014. Onko Y-virus saatu hallintaan siemenperunantuotannossa? Maaseudun tiede 2/2014