Sydänkärkipiikkilevä (Prorocentrum minimum)

Sydänkärkipiikkilevä
(Prorocentrum minimum)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Alkueläimet (Protozoa)
        • Myzozoa
          • Panssarilevät (Dinophyceae)
            • Prorocentrales
              • Prorocentraceae
                • Prorocentrum
Kuva: Maria A. Faust, Smithsonian Institution, National Museum of Natural History, Department of Botany, CC-BY-NC-SA-4.0
Sydänkärkipiikkilevä (Prorocentrum minimum) - Maria A. Faust, Smithsonian Institution, National Museum of Natural History, Department of Botany, CC-BY-NC-SA-4.0

Luonnehdinta

Sydänkärkipiikkilevä (Prorocentrum cordatum) on pieni, vain noin 14–22 μm pituinen panssarisiimaleviin kuuluva eliö. Se on litteähkö ja koostuu kahdesta erillisestä toisiaan vasten olevasta kuorenpuolikkaasta. Suomenkielisen nimensä laji on saanut osuvasti ulkomuotonsa mukaan: sen muoto vaihtelee kolmiomaisesta pyöreähköön ja voi muistuttaa hieman sydäntä. Eliön kärjessä on piikki ja lisäksi myös koko ulkopinta on pienten piikkien peitossa. Sydänkärkipiikkilevä tunnetaan myös massaesiintymistään, jotka värjäävät veden punaruskeaksi.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Sydänkärkipiikkilevä esiintyy ympäri maapalloa niin trooppisissa, subtrooppisissa kuin temperaattisissakin rannikkovesissä. Sen levinneisyysalue on laajentunut ja massaesiintymien tiheys kasvanut kuluneiden vuosikymmenten aikana todennäköisesti rannikkovesien rehevöitymisen seurauksena.

Ensimmäiset havainnot sydänkärkipiikkilevästä Itämeressä tehtiin 1980-luvun alussa Tanskan ja Saksan edustalla. Suomessa laji havaittiin ensi kerran 1993 Suomenlahden suulla ja 2002 sitä löydettiin myös Saaristomereltä. Nykyään laji esiintyy lähes kaikkialla Itämerellä Pohjanlahtea lukuun ottamatta. Sydänkärkipiikkilevän kulkeutumisesta Itämereen ei ole tarkkaa tietoa. Asteittainen leviäminen viittaa siihen, että laji on saattanut ajautua virtausten mukana Pohjanmeren salmien kautta Itämereen, mutta myös painolastivesien mukana kulkeutuminen on mahdollista.

Sydänkärkipiikkilevä on vuosittain esiintyvä, paikoitellen jopa erittäin runsaslukuinen osa Itämeren myöhäiskesän tai alkusyksyn kasviplanktonyhteisöä. Nopea kasvu, tehokas ravinteiden hyödyntäminen ja laaja sietokyky erilaisille ympäristötekijöille ovat edesauttaneet sen vakiintumista uusissa elinympäristöissä. Menestymistä Itämeressä on helpottanut myös runsasravinteisuus, sillä sydänkärkipiikkilevien on osoitettu hyötyvän etenkin veden runsaasta typpipitoisuudesta. Tiheimmät esiintymät ilmenevätkin usein juuri lähellä rannikkoa runsasravinteisissa lahdissa, vuonoissa ja jokien suilla.

Haitat

Lajin massaesiintymiset on ympäri maailmaa yhdistetty vakaviin myrkytystapauksiin ja jopa niistä seuranneisiin kuolemiin. Vedestä ravintonsa suodattaviin eläimiin, kuten simpukoihin, epäillään kertyvän sydänkärkipiikkilevien massaesiintymisten aikaan niiden tuottamia myrkkyjä, jotka lopulta päätyvät ihmiseen ja muihin ravintoketjun saalistajiin. Myrkytysoireisiin lukeutuvat mm. päänsärky, pahoinvointi, oksentelu ja ripuli. Lajin ei ole kuitenkaan havaittu tuottavan myrkkyjä Itämeressä.

Vaikka Itämeressä esiintyvää kantaa pidetään ainakin toistaiseksi myrkyttömänä, massaesiintymillä voi olla haitallisia vaikutuksia ekosysteemissä. Massaesiintymien seurauksena valon pääsy alempiin vesikerroksiin heikkenee ja alueilla voi esiintyä myös paikallista happikatoa ja pH:n kasvua, mikä puolestaan heikentää muiden eliöiden selviytymistä. Lisäksi sydänkärkipiikkilevillä saattaa olla vaikutusta planktonyhteisöjen rakenteeseen.

Lisätiedot

AlgaeBase: Prorocentrum cordatum

Järvi & meriwiki: Itämeri-sanakirja:  Prorocentrum minimum

Julkaisuja

  • Heil, C. A., Gilbert, P. M. & Fan, C. (2005) Prorocentrum minimum (Pavillard) Schiller: A review of a harmful algal bloom species of growing worldwide importance. Harmful Algae, 4 (3): 449–470.  http://dx.doi.org/10.1016/j.hal.2004.08.003
  • Hajdu, S., Pertola, S. & Kuosa, H. (2005) Prorocentrum minimum (Dinophyceae) in the Baltic Sea: morphology, occurence – a review. Harmful Algae, 4 (3): 471–480. http://dx.doi.org/10.1016/j.hal.2004.08.004

 

Kuvauksen laatijat

Suomen ympäristökeskus - Lisätiedot päivitetty 24.1.2017