Rapurutto (Aphanomyces astaci (As, Ps1))

Rapurutto
(Aphanomyces astaci (As, Ps1))

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Satu Viljamaa-Dirks, ©
Rapurutto (Aphanomyces astaci (As, Ps1)) - Satu Viljamaa-Dirks, ©

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Chromista
        • Oomycota
          • Peronosporea
            • Saprolegniidae
              • Saprolegniales
                • Leptolegniaceae
                  • Aphanomyces
Kuva: Satu Viljamaa-Dirks, ©
Rapurutto (Aphanomyces astaci (As, Ps1)) - Satu Viljamaa-Dirks, ©

Luonnehdinta

Rapurutto on leväsienen aiheuttama raputauti, joka voi tuhota jokirapukannan täydellisesti ja voi sairastuttaa täplärapuja stressitilanteissa. Rapurutto on aiheuttanut suuria tuhoja romahduttamalla alkuperäiset rapukannat miltei kaikkialla Euroopassa.

Tunnistaminen

Rapurutto on leväsieni (Oomycetes), joka kasvaa ravun kuoressa. Leviäminen muualle elimistöön johtaa ravun menehtymiseen. Rapuruton varma tunnistaminen edellyttää laboratoriotutkimusta, joskin ravun kuoren tummat läikät viittaavat rapuruttoon. Ruttorihmaston etenemistä estävä ravun puolustusjärjestelmä nimittäin melanisoi rihmastoa, mikä näkyy kuoressa tummentumana. Jokiravuissa melanisaatio ei aina ehdi kehittyä näkyväksi ennen kuin rapu jo menehtyy.

Täpläravuilla rapuruton vastustuskyky on tehokkaampi kuin jokiravulla ja melanisoituminen näkyy kuoressa, saksissa, pyrstön alapinnalla tai raajojen nivelissä ruskeina tai lähes mustina pigmenttilaikkuina. Joskus täpläravun raajoja saattaa irrota ja pyrstön kilpilevy syöpyä. Rapurutto on lähes aina läsnä täplärapupopulaatioissa. Sen vuoksi, vaikka ulkoisia rapuruton merkkejä ei näkyisikään, on täplärapuihin suhtauduttava aina potentiaalisina ruton kantajina.

Rapurutto vaikuttaa jokirapujen käyttäytymiseen, ja sen perusteella voi ruttoa myös epäillä. Tartunnan saaneet jokiravut saattavat olla liikkeellä päiväsaikaan, pyrkivät vastavirtaan ja hakeutuvat rantamatalaan. Ravut myös rapsuttavat itseään jatkuvasti. Kuolemassa olevat ravut liikkuvat horjuen jalat ojennettuina.

Alkuperä ja levinneisyys

Rapurutto on lähtöisin Pohjois-Amerikasta. Siellä se elää sikäläisten rapulajien loisena, mutta on muiden mantereiden makean veden ravuille tuhoisa tauti. Rapurutolla ei ole muita isäntäeläimiä kuin makean veden ravut, joten ruttoa ei voi esiintyä ravuttomissa vesistöissä. Suomessa esiintyy kahta rapuruttotyyppiä: vanha jokiraputyyppi (As) ja täplärapujen mukana tullut tyyppi (Ps1).

Rapurutto on levinnyt amerikkalaisten rapulajien mukana eri puolille maailmaa. Eurooppaan (Italiaan) se saapui ilmeisesti laivojen pilssivesien mukana kulkeutuneissa ravuissa 1850-luvun lopussa. Tauti levisi Euroopassa alkuperäisten rapulajien kaupan myötä, kuten Venäjältä 1893 Suomeen ja Suomesta 1907 Ruotsiin. Amerikkalaisia rapuja tuotiin tarkoituksellisesti tiettävästi ensimmäisen kerran Eurooppaan nykyisen Puolan alueelle vasta vuonna 1890.

Suomessa rapurutto leviää paitsi rapukaupan ja muun rapujen kuljetuksen välityksellä, myös siirtoistutuksissa varsinkin täplärapujen mukana, mutta myös jokiravuissa, joissa tauti saattaa elää piilevänä. Suomessa jokiravun levinneisyyden moninkertaistuminen etelästä aina napapiirille saakka 1900-luvulla on siirtoistutusten seurausta. Onkin todennäköistä, että As-tyypin rapurutto on kulkeutunut jokirapuistukkaiden mukana ja siksi sen aiheuttamia rapukuolemia on vuosittain siellä täällä koko jokiravun levinneisyysalueella. Suomeen täplärapu (ks. täplärapua koskeva infosivu) ja sen mukana Ps1-tyypin rapurutto tuotiin 1967, ja sen levinneisyys ja jokirapukannoissa aiheuttamat tuhot ovat selvästi yhteydessä täplärapujen esiintymiseen.

Rapuruton levinneisyysalueet  kala-atlas karttapalvelussa. (rktl.fi - linkki päivittyy uuteen palveluun myöhemmin)

Haitat

Rapurutto voi tappaa yksittäisen järven tai joen jokirapupopulaation kokonaan tai lähes kaikki sen yksilöt. As-tyypin rapuruttoa esiintyy epidemioina koko maassa siellä täällä jokirapupopulaatioissa. Se voi myös jäädä piileväksi muutamiin epidemiasta selvinneisiin yksilöihin, mikä estää jokirapukannan elpymisen. Vaikka populaatio tilapäisesti elpyisikin, rutto puhkeaa uudelleen ja rapukanta hiipuu vähitellen hyvin harvalukuiseksi. Piilevän rapuruton mahdollisuutta on aina syytä epäillä, mikäli vesialueella on joskus ollut rapurutto, ja kanta on elpynyt tai vesistössä tavataan rapuja vain harvakseltaan. Useimmissa suurjärvissämme jokirapukannat pysyvät piilevän As-tyypin rapuruton vuoksi erittäin harvalukuisina. As-tyypin rapuruttoa ei ole koskaan tavattu täpläravusta.

Täpläravulla sen oma Ps1-tyypin rapurutto vähentää tuottoa ja saaliin arvoa aiheuttaen kuolleisuutta lähinnä stressitilanteissa. Täplärapujen ruttotyyppi on vanhaa As-tyypin rapuruttoa aggressiivisempi tappaen tartunnan saaneet jokiravut nopeasti ja aiheuttaen jokirapukannan täydellisen häviämisen.

Rapurutto voi muuttaa myös vesiekosysteemin toimintaa. Jokirapupopulaation häviäminen muuttaa ravintoverkkoa, poistuuhan siitä suurikokoinen ja kaikkiruokainen eläin, joka syö pohjaeläinten lisäksi myös kasvinosia ja pohjalle vajonnutta kuollutta aineista. Tutkimusta rapukuoleman aiheuttamista ekosysteemin ja ravintoverkon muutoksista on kuitenkin hyvin vähän.

Rapurutto on Suomen sisävesissä taloudellisesti merkittävin tauti, joka tyrehdytti rapujen kaupan ja viennin 1900-luvun alussa. Etelä-Suomessa ravustuselinkeino ja -kulttuuri käytännössä hävisivät, rapuruton aiheuttama jokirapusaaliin alenema on suuruusluokkaa 10 miljoonaa rapua vuodessa.

Torjunta

Rapurutosta eroon pääseminen on nykytiedon mukaan mahdotonta, ellei koko vesialueen rapupopulaatio häviä. Nisäkkäät ja linnut voivat todennäköisesti levittää tartuntaa lyhyitä matkoja, mutta ihminen on ruton tärkein levittäjä. Rapuruton leviämistä vesistöistä toisiin voidaan oikeilla toimintatavoilla estää.

Rapurutto leviää vesistöstä toiseen varmimmin täpläravuissa tai piilevää As-tyypin rapuruttoa kantavissa jokiravuissa, onhan ruttorihmasto tällöin suojassa isäntäeläimensä kuoressa. Kalastuslain 121 § mukaan, jos vesialueelle istutetaan kala- tai rapulajia tai niiden kantaa, jota siellä ei ennestään ole, tai alueelle suoritetaan kalojen tai rapujen siirtoistutus, on toimenpiteelle saatava alueellisen kalatalousviranomaisen lupa.

Rapuruton parveiluitiöt, joiden avulla tauti siirtyy ravusta toiseen, ovat herkkiä tuhoutumaan lämmön, valon, kuivuuden ja pakkasen vaikutuksesta ja desinfioivien kemikaalien avulla. Rapuruttoitiöiden elinkaari voi käsittää useita vaiheita ja olosuhteista riippuen ne ovat tartuntakykyisiä muutamasta tunnista pariin viikkoon.

Mitä minä voin tehdä

Rapuruttoepäilyistä rapukuolematapauksissa tulisi aina ilmoittaa Eviralle, johon tulisi myös lähettää oireellisia, huonokuntoisia rapuja tutkimuksiin taudinaiheuttajan varmistamiseksi ja ruttotyypin määrittämiseksi. Rapurutto on välittömästi eläinlääkintäviranomaiselle ilmoitettava eläintauti.

Rapuruton parveiluitiöitä on todennäköisimmin ravustus- ja rapujen kuljetus- sekä käsittelyvälineissä, ja siksi ne tulisi käsitellä hyvin ennen siirtämistä toiseen järveen tai jokeen. Välineet on hyvä jo pyynnin päätyttyä huuhdella ylimääräisen lian ja mudan poistamiseksi. Desinfiointimenetelmäksi käy 10 min keittäminen tai 30 min väkiviinakäsittely (kolme osaa väkiviinaa ja yksi osa vettä) tai 30 min käsittely 4 % formaliiniliuoksessa. Helpoin tapa on 5 - 6 tunnin kuivaaminen saunassa 60 - 80 °C:ssa. Myös pakastaminen vähintään 3 vrk -20 °C:ssa on luotettava menetelmä.

Ravustuksessa käytettävät syöttikalat tulee pyytää siltä vesialueelta missä ravustetaan, tai ne tulee pakastaa ennen käyttöä. Ruttoitiöitä voi levitä myös kalastusvälineissä ja veneissä, mikäli siirtymiset ovat lyhyitä, kalusto ei kuivu ja itiöt saattavat siksi säilyä hengissä. Kalaistutusten yhteydessä, joko kuljetusvedessä tai kalojen limassa kulkeutuvat parveiluitiöt ovat myös riskitekijä, jota voidaan pienentää käyttämällä kuljetusvetenä pohjavettä ja vaihtamalla se kuljetuksen aikana.

Ravustus- ja kalastusvälineiden säilyttäminen talven yli ulkovarastossa riittää myös hävittämään itiöt.

Lisätiedot

Toinen Maailman eläintautijärjestö OIE:n  rapuruton OIE vertailulaboratorioista sijaitsee EVIRAn Kuopion toimipaikassa, jossa vastaava asiantuntija on eläinlääkäri Satu Viljamaa-Dirks. Laboratorioiden vuosiraportit OIE:n sivuilla kohdassa Crayfish plague

[linkit tarkistettu17.3.2016, OIE linkki lisätty 9.11.2016]

Kuvauksen laatijat

Markku Pursiainen (RKTL)