Mansikan mustalaikku (Colletotrichum acutatum)

Mansikan mustalaikku
(Colletotrichum acutatum)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Sienet (Fungi)
        • Kotelosienet (Ascomycota)
          • Pezizomycotina
            • Sordariomycetes
              • Hypocreomycetidae
                • Glomerellaceae
                  • Colletotrichum

Vieraslajiluokittelusta

Laatutuhooja istutettavaksi tarkoitetuilla kasveilla.

Luonnehdinta

Mansikanmustalaikun aiheuttaja Colletotrichum acutatum pilaa mansikkasatoa kosteissa ja lämpimissä oloissa. Taudinaiheuttaja voi vioittaa myös omenoita, kirsikoita, pensasmustikoita ja pihlajanmarjoja. Lisäksi sitä on löydetty monista luonnon- ja rikkakasveista. Tauti leviää helposti mansikan taimissa ja se kulkeutui tuontitaimien mukana Suomen mansikkaviljelmille 2000-luvun alussa. Kotimaisissa mansikantaimissa tautia ei ole todettu, mutta tuontitaimissa kulkeutunutta tautia esiintynee satunnaisesti mansikkaviljelmillä.

Mansikanmustalaikku on kasvinterveyslainsäädännössä laatutuhooja, jota ei saa olla myytävissä mansikan taimissa tai lisäysaineistossa. 

Tunnistaminen

Mustalaikun ensimmäiset oireet mansikan raakileissa ja marjoissa ovat ruskeat, pyöreähköt, selvärajaiset kuoliolaikut. Tautia suosivissa oloissa laikut laajenevat nopeasti ja voivat lopulta tuhota suuren osan marjan pinnasta. Vanhetessaan laikut tummuvat ja muuttuvat kuoppamaisiksi. Kostealla säällä laikkujen pintaan kehittyy vaaleana massana sienen itiöitä, joiden välityksellä tauti leviää herkästi. Taudinaiheuttaja voi aiheuttaa myös nuorten mansikanlehdyköiden kärkien ja reunojen ruskettumista. Kehittyvät kukkavanat, kukat ja nuoret raakileet voivat mustua ja kuivua taudin vaikutuksesta. Tauti voi ilmetä myös rönsyissä ja lehtiruodeissa tummanruskeina tai mustina kuopalle painuneina kuoliolaikkuina. Laikkujen laajetessa rönsyt ja lehdet kuivuvat. Taudinaiheuttaja voi tappaa joskus mansikan kasvupisteitä ja vaurioittaa juurenniskaa. Mansikan taimissa tauti voi pysyä pitkään oireettomana ja piilotartuntaa kantavat taimet levittävätkin taudin herkästi uusille kasvupaikoille.

Alkuperä ja levinneisyys

Taudinaiheuttaja löydettiin ensimmäisen kerran mansikalta Australiassa 1954 ja taudinaiheuttaja määritettiin Colletotrichum acutatum lajiksi vuonna 1965. Taudinaiheuttajan nykyinen virallinen nimi on Glomerella acutata. Pohjois-Amerikasta tauti löydettiin 1983 ja 1990-luvulla siitä tuli yksi merkittävimpiä mansikkasadon tuhoojia Lounais-Ranskassa ja Euroopan eteläisillä mansikantuotantoalueilla. Taudinaiheuttaja levisi myös Keski- ja Pohjois-Eurooppaan 1990-luvun lopulla. Suomeen mustalaikku kulkeutui tuontitaimissa tiettävästi ensimmäisen kerran kesällä 2000 ja sen jälkeen on ilmennyt muutamia uusia tautitapauksia vuosittain. Mustalaikkua ei ole löydetty suomalaisesta mansikantaimituotannosta, mutta tuontitaimissa tautia kulkeutunee jatkuvasti mansikkaviljelmille. Taudin tämänhetkisestä yleisyydestä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa.

Haitat

Mustalaikku pilaa ensijaisesti marjasatoa ja voi aiheuttaa tartunnan saaneissa kasvustoissa merkittäviä tuhoja lämpiminä kesinä.

Torjunta

Taudinaiheuttaja leviää uusille kasvupaikoille ensisijaisesti taimien mukana. Varmin tapa ehkäistä taudin leviäminen on käyttää kotimaisia tarkastettuja taimia, joissa tautia ei ole toistaiseksi löydetty. Taudin levittyä tuotantopaikalle tartunnan saaneet kasvit pitäisi hävittää. Torjunta ei ole helppoa, sillä taudinaiheuttaja voi säilyä mansikan satojätteissä ja sillä on joukko muitakin isäntäkasveja kuin mansikka.

 

Lisätiedot

Mansikanmustalaikku Ruokaviraston sivuilla

Lisätietoa EPPOn sivuilla (pdf)

Parikka, P., Lemmetty, A., Strømeng, G.M., Sundelin, T., Stensvand, A. 2014. Mansikan mustalaikku säilyy pohjoisessa ilmastossa. Maataloustieteen Päivät 2014

Kuvauksen laatijat

Asko Hannukkala (Luke), linkit päivitetty 2020