Mansikan tyvimätä (Phytophthora cactorum)

Mansikan tyvimätä
(Phytophthora cactorum)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Chromista
        • Oomycota
          • Oomycetes
            • Peronosporidae
              • Peronosporales
                • Peronosporaceae
                  • Phytophthora

Luonnehdinta

Munasieni Phytophthora cactorum aiheuttaa mansikan marjoissa nahkamätää ja taimissa tyvimätää, joka usein johtaa koko kasvin lakastumiseen. Tyvimätää esiintyy tyypillisesti nuorissa mansikkakasvustoissa, vahoissa kasvustoissa lakastumisen syynä ovat tavallisesti monet mansikan juuria lahottavat sienet. Tyvi- ja nahkamätä on yleinen mansikkaviljelysten tauti ja tuhoja ilmenee erityisesti sateisina ja lämpiminä kesinä. Taudinaiheuttajalla on paljon erilaisia isäntäkasveja ja se aiheuttaa mm. omenapuiden kuorimätää ja vioittaa taimitarhoilla koivuntaimia.

Tunnistaminen

Tyvimätä ilmenee aluksi mansikan nuorimmissa lehdissä, jotka muuttuvat sinivihreiksi ja lakastuvat. Lakastuneet lehdet ruskettuvat ja lehtiruotien tyvi tummuu. Juurakon ylin osa ja juurten johtosolukot muuttuvat puna- tai tummaruskeiksi. Kasvi tai osa kasvista lakastuu nopeasti kokonaan. Tyvimätä viihtyy lämpimässä, joten syksyllä istutetut tartuntaa kantavat taimet sairastuvat usein vasta seuraavana keväänä. Sairaat kasvit voivat toipua loppukesästä ja jäädä taudinkantajiksi mansikkamaahan.

Nahkamätä pilaa sekä kehittyviä raakileita että kypsiä marjoja. Tartunnan saaneet pienet raakileet ruskettuvat ja kuivuvat. Isompien tartunnan saaneiden raakileiden väri on vaalean harmaanruskea ja kypsien marjojen vaaleanpunertava tai ruskea. Marjat muuttuvat nahkamaisiksi ja sitkeiksi, mutta eivät pehmene tai mätäne. Lopulta sairastuneet marjat muumioituvat. Sairastuneissa marjoissa on usein voimakas käyneen mehun haju. Tartunnan saaneet terveennäköiset mansikat voivat pilaantua hyvin nopeasti poiminnan jälkeen.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Taudinaiheuttaja on löydetty ensimmäisen kerran kaktukselta vuonna 1870 entisen Tšekkoslovakian alueella. Nykyisin taudinaiheuttaja on yleinen maailmanlaajuisesti ja se aiheuttaa erilaisia juuristo ja versovioituksia lukuisille ruoho- ja puuvartisille kasveille. Mansikan tyvimädänaiheuttajana taudinaiheuittaja on kuvattu Saksassa 1952 ja Suomessa tautia on esiintynyt satunnaisesti puutarhamansikan marjoissa jo 1950-luvun lopulla. Tauti todettiin Suomessa ensimmäisen kerran mansikalla laajojen taimituhojen aiheuttajana vuonna 1990. Tautia esiintyy nykyisin verraten yleisesti koko mansikantuotantoalueella ja se leviää herkästi piilevää tartuntaa kantavissa mansikantaimissa uusille kasvupaikoille.

Haitat

Tyvimätä tappaa erityisesti nuoria mansikantaimia ja leviää herkästi kasvista toiseen. Taloudelliset tappiot ovat suuret, jos taimet kuolevat ennen kuin ne ovat tuottaneet yhtäkään marjasatoa. Nahkamädän pilaama marjaerä ei kelpaa elintarvikkeeksi.

Torjunta

Tyvi- ja nahkamätää voidaan torjua parhaiten hankkimalla varmasti terveitä taimia ja noudattamalla hyvää viljelyhygieniaa. Taimia ei oteta viljelyksiltä, joilla on esiintynyt tyvimätää. Puhtaat taimet pidetään erillään aikaisemmista viljelyksistä ja istutetaan paikalle, jossa ei ole aiemmin viljelty mansikkaa. Sairastuneet kasvit poistetaan ja hävitetään heti oireiden ilmetessä, mikäli mahdollista. Mansikkalajikkeiden taudinkestävyydessä on eroja, joten kannattaa suosia taudinkestävimpiä lajikkeita. Ammattiviljelyssä taimet on mahdollista käsitellä fungisideilla ennen istutusta.

Mitä minä voin tehdä

Tyvi- ja nahkamätä eivät ole kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) tarkoittamia vaarallisia kasvitauteja, joten esiintymisestä ei ole ilmoitusvelvollisuutta. Kotipuutarhoissa sairastuneet kasvit on syytä hävittää heti oireiden ilmaannuttua taudin leviämisen hillitsemiseksi.

Kuvauksen laatijat

Luke Asko Hannukkala