Ohranverkkolaikku (Pyrenophora teres)

Ohranverkkolaikku
(Pyrenophora teres)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Sienet (Fungi)
        • Ascomycota
          • Pezizomycotina
            • Dothideomycetes
              • Pleosporomycetidae
                • Pleosporales
                  • Pleosporaceae
                    • Pyrenophora

Luonnehdinta

Pyrenophora teres-sienen aiheuttama verkkolaikku on yleisin ja haitallisin ohran lehtiä vioittava tauti. Ohran lisäksi sitä esiintyy monilla eri heinäkasveilla. Suomessa tautia esiintyy ainakin hiukan useimmilla ohrapelloilla. Pahoina tautivuosina taudinaroilla lajikkeilla tauti voi verottaa jopa puolet ohrasadosta. Verkkolaikun aiheuttaja leviää siemenessä ja erityisesti olkijätteissä. Tauti on yleistynyt 1970-luvulta alkaen ohranviljelyn yksipuolistumisen myötä. Kahden viime vuosikymmenen kuluessa tapahtunut siirtymä kynnöstä kevyempiin maanmuokkaustapoihin on edelleen lisännyt tautiriskiä, koska satojätteet jäävät lähelle maanpintaa levittämään tautia. Monet nykyisistä ohralajikkeista ovat onneksi melko kestäviä verkkolaikkua vastaan.

Tunnistaminen

Verkkolaikulla on kaksi oireiltaan melko erilaista muotoa. Verkkotyyppi aiheuttaa lehtisuonten suuntaisia ruskeita viirumaisia kuolioita joiden väliin syntyvät poikittaissuuntaiset kapeat kuolioviirut muodostavat lehteen verkkomaisen kuvion. Verkkotyypin verkkolaikkuoireet on melko helppo erottaa muista ohran lehtiä vioittavista taudeista. Laikkutyyppi aiheuttaa lehtiin tasaisen ruskeita, soikeahkoja kuolioita. Molemmissa laikkutyypeissä lehden solukot kellastuvat laikun ympäriltä. Laikkutyypin laikut ovat ilmiasultaan hyvin samanlaisia kuin ohrantyvi- ja lehtilaikun aiheuttamat oireet, eikä näitä kahta tautia pysty varmuudella tunnistamaan ilman laboratoriotutkimuksia. Tiettyjen ohralajikkeiden lehdissä esiintyy yleisesti erilaisista kasvuhäiriöistä johtuvia fysiologiasia laikkuja, joiden erottaminen varsinaisista tautilaikuista on joskus erittäin hankalaa

Kuvauksen laatijat

Luke Asko Hannukkala