Ohranrengaslaikku (Rhynchosporium secalis)

Ohranrengaslaikku
(Rhynchosporium secalis)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Sienet (Fungi)
        • Ascomycota
          • Pezizomycotina
            • Leotiomycetes
              • Leotiomycetidae
                • Helotiales
                  • Rhynchosporium

Luonnehdinta

Rhynchosporium-sienten aiheuttama rengaslaikku on yleisimpiä ohran, rukiin ja ruisvehnän lehtilaikkutauteja Suomessa. Rengaslaikkua esiintyy myös juolavehnällä ja muutamilla muilla heinillä, kuten koiranheinällä. Nykyisen käsityksen mukaan rengaslaikkua aiheuttaa ohralla R. commune, rukiilla ja ruisvehnällä R. secalis, juolavehnällä R. agropyri ja monilla heinillä R. orthrosporium. Rengaslaikkua on todettu Suomessa yli 50%:lla ohrapelloista, mutta taudin ankaruus vaihtelee suuresti vuosittain ja alueittain. Rukiilla tauti on vähintään yhtä yleinen kuin ohralla, mutta satotappiot yleensä jäävät pienemmiksi kuin ohralla.

Tunnistaminen

Rengaslaikun oireet ilmenevät aluksi alimmilla lehdillä vaaleanvihertävinä, hieman vetistävinä laikkuina. Ensimmäiset laikut kehittyvät usein aivan lehden tyviosaan, jossa yökaste pysyy pisimpään. Taudin edetessä laikut muuttuvat ohralla sinertävän vihreiksi ja lopulta harmahtaviksi. Laikkuja ympäröi tummanruskea kehys. Rukiilla laikkua ympäröivä kehys on yleensä kellertävä.Taudille otollisissa oloissa yksittäiset lehtilaikut laajenevat nopeasti yhtyen toisiinsa ja lehdet muuttuvat repaleisiksi. Ankaran tartunnan seurauksena kasvit tuleentuvat ennenaikaisesti ja jyvät surkastuvat. Rengaslaikun oireet on verraten helppo erottaa muista lehtiä vioittavista taudeista.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Rengaslaikun aiheuttaja on kuvattu ensimmäisen kerran vuonna 1897 Hollanissa rukiilta nimellä Marssonia secalis ja Saksassa rukiilta ja ohralta nimellä Rhynchosporium graminicola. Taudinaiheuttajan nimestä ja taksonomisesta asemasta vallitsi erilaisia käsityksiä 1930-luvun lopulle, jonka jälkeen R. secalis hyväksyttiin yleisesti taudinaiheuttajan nimeksi. Vuonna 2011 sienen ohraa vioittava muoto nimettiin R. commune- ja juolavehnää vioittava muoto R. agropyri-lajeiksi.

Vaikka rengaslaikkua on 1800-luvun lopulta alkaen todettu melko yleisesti ohralta ja rukiilta eri puolilla Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa, taudin taloudellinen merkitys alkoi lisääntyä vasta 1950–1960-luvuilla viljelyn erikoistumisen ja yksipuolistumisen myötä. 1970-luvun alkuun mennessä rengaslaikku oli kuvattu miltei 50 eri maasta ja etenkin viileän ja sateisen ilmaston alueilla se aiheuttaa merkittäviä tuhoja taudille otollisina vuosina.

Suomessa rengaslaikun esiintymisestä on raportoitu ensimmäisen kerran 1965, jolloin tautia esiintyi yleisesti Pohjois-Suomen ohrapelloilla. Vuosina 1971–1973 tehdyssä kartoituksessa rengaslaikkua todettiin ohrassa, rukiissa ja juolavehnässä kaikkialta Suomesta Lappia myöten. Tauti on nykyisinkin hyvin yleinen ja sitä löytyy ainakin joka toisella ohrapellolla, mutta oireiden ankaruus vaihtelee suuresti vuosittain ja alueittain.

Haitat

Rengaslaikku heikentää kasvien kasvua ja sadontuottokykyä tuhoamalla niiden yhteyttävää lehtialaa. Kasvit kärsivät pahiten, jos tauti tuhoaa ylimpiä kasvulehtiä pian tähkälletulon jälkeen. Vakava tartunta pienentää erityisesti siementen kokoa, jolloin sato ei täytä kaupan asettamia laatuvaatimuksia.

Torjunta

Tautia voidaan torjua noudattamalla hyvää viljelykiertoa ja välttämällä taudinarimpien lajikkeiden viljelyä. Kylvösiemenestä tauti voidaan torjua peittauskäsittelyillä. Kasvustoissa taudin leviämistä voidaan hidastaa torjunta-aineruiskutuksin.

Mitä minä voin tehdä

Rengaslaikku ei ole kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain (702/2003) tarkoittama vaarallinen kasvitauti, joten sen esiintymisestä ei ole ilmoitusvelvollisuutta.

Kuvauksen laatijat

Luke Asko Hannukkala