Villakilpikkä on kasvihuoneissa ja sisätiloissa ruukkukasveilla tuholaisena esiintyvä villakilpikirva.
Villakilpikkänaaraat ovat aikuisina 2-3 mm:n levyisiä ja 2,5-4 mm:n pituisia, pehmeäihoisia,ovaalinmuotoisia hyönteisiä, joita peittää harmaanvalkoinenpuuterimainen vahakerros ja joiden ruumista reunustaa 18 paria vahapiikkejä. Vahantuotanto melko vähäistä, joten hyönteisen vaaleanpunainen iho kuultaa vahakerroksen läpi. Hyönteisen peräpäässä vahapiikit ovat hieman pidempiä kuin sivuilla.Ruumiin keskellä on usein pitkittäinen tummempi juova.
Villakilpikkä on lajina alun perin lähtöisin Etelä-Aasian alueelta, mutta sen levinneisyys on nykyään kosmopoliittinen. Suomessa villakilpiköitä esiintyy pääasiassa kasvitieteellisissä puutarhoissa ja viherkasveilla.
Villakilpikät imevät kasvinesteitä ja tuottavat mesikastetta, joka tahraa kasveja ja yhdessä siinä elävän nokisienen kanssa haittaa yhteyttämistä. Kilpikirvat aiheuttavat kosmeettista haittaa ja kasvien kellastumista.
Villakilpikän suosituimmat isäntäkasvit ovat hedelmäpuut ja ruukkukasvit,erityisesti Ficus, palmut, tulilatva, gardenia, Croton, kaktukset, ja värinokkonen). Villakilpikkä voi esiintyä myös ruusulla ja gerberalla.
Kilpikirvojen tarkkailu on syytä aloittaa heti kun viljelmälle tai kotiin tuodaan uusia kasveja. Kilpikirvoja voidaan torjua kemiallisesti, biologisesti ja mekaanisesti. Mekaanisesti kilpikirvoja voi poistaa voimakkaalla vesisuihkulla, harjaamalla ja nyppimällä sekä hävittämällä pahiten saastuneista kasveja ja kasvinosia.
Irene Vänninen ja Erja Huusela-Veistola (Luke) 2015