Harmaanieriä (Salvelinus namaycush)

Harmaanieriä
(Salvelinus namaycush)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Kuva: Markku Varjo, ©
Harmaanieriä (Salvelinus namaycush) - Markku Varjo, ©

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Luukalat (Osteichthyes)
              • Viuhkaeväiset (Actinopterygii)
                • Lohikalat (Salmoniformes)
                  • Lohet (Salmonidae)
                    • Salmoninae
                      • Salvelinus
Kuva: Lauri Urho, ©
Harmaanieriä (Salvelinus namaycush) - Lauri Urho, ©

Luonnehdinta

Harmaanieriä (Salvelinus namaycush) on pohjoisamerikkalainen nieriäsuvun lohikalalaji, joka muistuttaa muodotaan taimenta ja väritykseltään hieman nieriää ja puronieriää. Se on sisävesikala, jota on siirretty istutuskalana useisiin järviin Pohjoismaissa.

Tunnistaminen

Harmaanieriän yleisväritys vaihtelee melkein hopeisesta vihreän tai ruskeanharmaaseen, jossa kauttaaltaan kellertäviä pilkkuja. Harmaanieriä on isosuinen, ja sen vatsa ei nieriästä poiketen ole koskaan punainen. Rinta- ja peräevien etureunat ovat joskus vaaleat.

Alkuperä ja levinneisyys

Harmaanieriän alkuperäistä levinneisyysaluetta ovat Kanada ja Alaska sekä Yhdysvaltain Suurten järvien alue ja koillisosat. Eurooppaan harmaanieriää istutettiin jo yli sata vuotta sitten. Suomeen harmaanieriä tuotiin vuonna 1955. Sen jälkeen sitä on istutettu moniin järviin, mutta viime vuosina pääasiassa Inarijärveen. Sinne lajia on istutettu vuodesta 1972 lähtien korvaamaan säännöstelyn järven omalle nieriäkannalle aiheuttamia saalismenetyksiä. Harmaanieriä kutee nieriää syvemmällä, joten Inarijärvellä sen toivottiin mahdollisesti pystyvän myös lisääntymään.

Harmaanieriä tulee sukukypsäksi 5-8-vuotiaana. Se kutee syksyllä puhtaille sorapohjille 2-30 metrin syvyyteen. Inarijärvestä on saatu kutuvalmiita 3-5-kiloisia yksilöitä, mutta lisääntymisen onnistumisesta ei ole varmuutta; kanta on säännöllisten istutusten varassa ja emokalastoa pidetään viljelylaitoksissa.

Haitat

Harmaanieriästä ei ole todettu olevan haittaa, koska se ei nykytilanteessa muodosta lisääntyviä kantoja, jotka levittäytyisivät uusille alueille. Istutusalueilla saattaa kilpailla ravinnosta muiden petokalojen kanssa.

Torjunta

Harmaanieriä kasvaa hitaasti ja jää usein verkkoihin pienenä; se takertuu niihin helposti hampaistaan. Kalastuslain mukaista alamittaa harmaanieriällä ei ole.

Kuvauksen laatijat

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Lauri Urho ja Jussi Pennanen