Karppi (Cyprinus carpio)

Karppi
(Cyprinus carpio)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Kuva: Markku Varjo, ©
Karppi (Cyprinus carpio) - Markku Varjo, ©

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Luukalat (Osteichthyes)
              • Viuhkaeväiset (Actinopterygii)
                • Karppikalat (Cypriniformes)
                  • Särkikalat (Cyprinidae)
                    • Cyprinus
Kuva: Lauri Urho, ©
Karppi (Cyprinus carpio) - Lauri Urho, ©

Luonnehdinta

Karppi on euraasialainen, suureksi kasvava makeanveden karppikala. Sen vartalo on melko korkea ja paksu.

Tunnistaminen

Karpin yläleuan sivuilla on kaksi paria viiksisäikeitä. Sen selkäevä on pitkä ja kärjestään kovera, ja evän etureunan kova ruoto on sahalaitainen. Myös peräevän etureunan kova ruoto on sahalaitainen. Pyrstön lovi on syvä. Euroopassa viljeltyjen karppikantojen yksilöt ovat usein suomupeitteeltään vajaita, ja joiltakin suomut puuttuvat lähes kokonaan. Suomutyyppien perusteella puhutaan suomu-, peili- ja nahkakarpeista. Karppi tulee meillä sukukypsäksi neljä- tai viisivuotiaana ja 1,5–2 kg painoisena, koiras hieman naarasta pienempänä. Karppi voi elää noin 30 vuotta ja kasvaa metrin mittaiseksi ja yli 20 kg painoiseksi.

Alkuperä ja levinneisyys

Karppi lienee peräisin Vähän-Aasian ja Kaspianmeren välimaastosta, mistä se on levittäytynyt itään ja länteen. Euroopassa karpinviljely alkoi keskiajalla, kun Tonavan keskijuoksun luonnonkarppia siirrettiin lammikoihin. Kiinassa viljely alkoi jo huomattavasti aiemmin. Karppia on siirretty Afrikkaan, Australiaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, ja yleensä siirroista on seurannut karpin vakiintuminen ja lisääntyminen haitaksi asti. Suomeen karppeja tuotiin 1950-luvulla Ruotsista, ja näistä kasvatetun emokalaston avulla tuotettiin 1960-luvulta alkaen istukkaita luonnonvesiimme. Istutetut yksilöt olivat yleensä kaksivuotiaita ja 200–300 g painoisia. Emojen lammikkokudusta syntyneet karpit koottiin kahden ensimmäisen talvensa ajaksi sisäsäilöön hoidettaviksi.

Karppi kutee alkukesällä matalassa rantavedessä 19–21 ºC lämpötilassa. Mätimunat kiinnittyvät vesikasveihin. Mädistä kuoriutuu 5–6 mm mittaisia poikasia kolmen tai neljän vuorokauden kuluttua. Poikaset syövät eläinplanktonia, nuoret ja aikuiset karpit pääasiassa pohjaeläimiä.

Viileä alkukesä lykkää karpin kutuaikaa, minkä seurauksena poikasten kasvukausi lyhenee, ja pieniksi jääneiden karppien rasvavarannot eivät tällöin riitä talven pitkän paastokauden yli selviämiseen. Luonnonvesissämme karpinpoikaset eivät näihin aikoihin asti olekaan selvinneet, vaan karppikanta on ollut lammikkoemojen lisääntymisen varassa.

Haitat

Karppi ei ole toistaiseksi muodostanut vakiintuneita kantoja luonnonvesiimme. Maan eteläosasta on parin viime vuosikymmenen ajalta kuitenkin havaintoja lammikoista, joissa syntyneet karpit ovat selvinneet talvien yli ja varttuneet aikuisiksi. Karppi on ollut tuottoisa istutuslaji eteläisen Suomen rehevissä vesissä, ja se on myös arvostettu vapaa-ajankalastajien saaliskala. Se ei ole aiheuttanut vahinkoa alkuperäisille lajeillemme. Tiheä karppikanta aiheuttaa ravinnonhaullaan kesäisin veden samentumista. Maailmalla karppi on tärkeimpiä lammikkoviljelyn kaloja.

Torjunta

Toistaiseksi Suomessa ei ole tarvetta karpin istutuskieltoihin tai lisääntymisen rajoittamiseen.

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Lauri Urho ja Jussi Pennanen (2014)