Kirjolohi

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Kirjolohi on Tyynenmeren lohien sukuun kuuluva lohikala. Sitä on levitetty ympäri maailman ja Suomessakin se on vesiviljelyn tärkein kalalaji. Kasvatuksesta pääsee vapaaksi karkulaisia, mutta sitä istutetaan myös luonnonvesiin vapaa-ajankalastajien saaliskirjon lisäämiseksi. Kirjolohen kutuaika on varhain keväällä, ja poikaset kuoriutuvat jo alkukesällä. 

Kirjolohen nimi viittaa kylkien keskilinjan ruusunpunaiseen juovaan, jossa heijastuksina voi nähdä muitakin sateenkaaren värejä. Myös kiduskansissa on ruusunpunaa. Sen rasvaevässä, selkäevässä ja pyrstössä on pieniä tummia täpliä, samoin pitkin vartaloa. Nuorilla kirjolohilla on kyljissä aluksi poikittaisia laikkuja, jotka muistuttavat lohen jokipoikasten kuviointia. Viljelty kirjolohi on varsin tanakka. Suomut ovat hyvin pieniä.

Kirjolohen luontainen esiintymisalue on Pohjois-Amerikan länsirannikolla ja Venäjän Kaukoidässä. Lajista tunnetaan kolme ekologista muotoa: elämänsä virtavesissä viettävä, kylmissä järvissä elävä ja merestä jokiin kutemaan vaeltava muoto. Sisävesimuotoja on käytetty viljelykaloina ja istutettu eri puolille maailmaa. Suomeen ensimmäinen kirjolohen mätierä tuotiin vuonna 1894 ja istutuksia luonnonvesiin kokeiltiin jo 1900-luvun alkupuolella. Vasta 1960-luvulla Tanskasta tuodusta mädistä perustettujen emokalastojen turvin kirjolohen viljely käynnistyi laajempana, ja sen istutukset ovat olleet runsaampia. Sitä on istutettu luonnonvesiin lähinnä maamme etelä- ja keskiosassa. Kassikasvatuksista pääsee kirjolohia myös karkuun. 

Kirjolohi on Suomessa edelleen merkittävin viljelty ruokakala. Vuosituotanto (2020) oli noin 14 miljoonaa kiloa.  Kalojen poikaskasvatus tapahtuu pääosin sisävesissä tai laitosaltaissa. Ruokakalan tuotanto tapahtuu puolestaan suurelta osin merialueilla. Kassikasvatuksessa vapautuu merialuetta kuormittavia ravinteita, joskin ruokintatehokkuutta on parannettu ja ravinteiden vapautumista on voitu huomattavasti vähentää. Kasvattamoista saattaa joskus päästä kirjolohia vapaaksi luontoon. Suunniteltuja istutuksia tehdään pyyntikokoisilla kirjolohilla useimmiten tiettyihin vapakalastuspaikkoihin, joissa kalat pyydystetään pois melko nopeasti. Luonnonvesissä kirjolohi voi olla ainakin taimenen ravintokilpailija. Istutetut kirjolohet saattavat myös levittää loisia ja tauteja muihin lohikaloihin. Kirjolohen luonnonpoikasia on tavattu paikoin eteläisten jokien latvavesissä, mutta pysyviä kantoja näistä ei ole toistaiseksi muodostunut. Maailmanlaajuisesti kirjolohi on nimetty sadan haitallisimman vieraslajin listalle (IUCN, Global Invasive Species Database). Meillä kirjolohen ei tiedetä hävittäneen tai syrjäyttäneen alkuperäisiä kalalajeja. 

Kirjolohen lisääntyminen Suomessa on ollut vähäistä, eikä luonnonkantoja ole toistaiseksi syntynyt. Lajin istutuksiin luonnonvesiin tulisi silti suhtautua varauksella ja harkittava tarkoin, kannattaako niitä istuttaa taimenvesiin. 

Älä levitä kirjolohta luontoon. Saaliiksi saadun kirjolohen voi hyödyntää ravintona.

Tee ilmoitus kirjolohihavainnosta Luonnonvarakeskukselle kalahavaintolomakkeella.

Suomeksi:

Kirjolohi Luonnonvarakeskuksen kalahavainnoissa: Kirjolohi

Englanniksi:

CABI: Rainbow trout (Oncorhynchus mykiss)

Global Invasive Species Database: Rainbow trout (Oncorhynchus mykiss)