Kyttyrälohi

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Kyttyrälohen suomenkielinen nimi tulee koiraan kutuasusta, johon kuuluu koukkuleuan lisäksi selkään kasvava iso kyttyrä. Kyttyrälohi on vaelluskala, jolla on kasvuvaihe meressä ja lisääntyminen tapahtuu joessa. Lohesta poiketen kaikki kyttyrälohet kuolevat kudun jälkeen. Kyttyrälohien kutuaika on heinä-syyskuussa ja lajin poikaset vaeltavat mereen ensimmäisenä kesänään noin 4-5 cm mittaisina. Kyttyrälohen elinkierto on aina kaksi vuotta ja lajilla esiintyy parittomina ja parillisina vuosina kutemaan nousevia kantoja. Kyttyrälohen luonnollinen levinneisyysalue on Tyynenmeren pohjoisosissa, mutta laji on istutuksilla kotiutettu myös Pohjois-Atlantille. Parhaiten kotiutus on onnistunut parittomien vuosien kannalla.

Kyttyrälohen tunnistaa pyrstössä olevista suurista tummista pisteistä. Suomut ovat pieniä ja kalojen selkäpuolella on ympyröitä ja soikioita muistuttavia kuvioita. Kooltaan kyttyrälohet ovat tavallisesti 45-65 cm ja 1-3 kg. Meressä kalat ovat väritykseltään teräksenhohtoisia ja siniseen sävyttyviä selästä, hopeisia kyljestä. Vatsa on vaalea. Kutuaikaan joessa koiraiden selkä ja kylki tummuvat ja kylkien alaosaa kirjovat ruskeanvihertävät ja kirkkaanvalkoiset laikut. Naaraiden väritys on samankaltainen, mutta pääosin hieman haaleampi ja pinkimpi.

Kyttyrälohen alkuperäinen levinneisyysalue on Tyynenmeren pohjoisosan molemmin puolin, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Laji on Tyynenmeren lohilajeista selvästi runsaslukuisin. Venäläiset istuttivat kyttyrälohta 1900-luvun jälkipuoliskolla niin Itämereen kuin Pohjois-Atlantille Vienanmeren ja Muurmannin rannikon alueelle. Istutuksilla saatiin kotiutettua vahvoja luonnossa lisääntyviä parittomien vuosien kantoja erityisesti Vienanmereen laskeviin jokiin, joista laji on viime vuosina levinnyt länteen päin, myös Teno- ja Näätämöjokeen. Levinneisyysalueen räjähdysmäinen laajaneminen Pohjois-Atlantilla ja kyttyrälohimäärien voimakas kasvu alkoi vuonna 2017. Kasvukäyrä kiihtyi uudestaan vuonna 2021. Esimerkiksi Tenojokeen arvioitiin ennen vuotta 2017 nousseen tavallisesti maksimissaan muutamia satoja kyttyrälohia vuodessa (parittomat vuodet), vuonna 2017 niitä arvioitiin nousseen noin 5000 kpl ja vuonna 2021 noin 50000 kpl. Vuonna 2023 kyttyrälohia arvioidaan nousseen Tenojokeen noin 200 000 yksilöä.

Vieraslajina esiintyvän kyttyrälohen haittavaikutuksia ei toistaiseksi varmuudella tunneta. Potentiaalisesti ne voivat vaikuttaa haitallisesti alkuperäisten vaelluskalalajiemme kantoihin (lohi, taimen) esimerkiksi kilpailun ja/tai kalatautien leviämisen kautta. Lisäksi jokeen kuolevat kyttyrälohet saattavat runsaana esiintyessään vaikuttaa jokien ravinnetaseisiin ja siten myös eliöyhteisön rakenteisiin.

Kyttyrälohikantoja ja kantojen kasvua on viime aikoina yritetty rajoittaa erilaisten poistopyyntien avulla. Niiden hyödyllisyydestä ja tehokkuudesta on toistaiseksi heikosti tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Laji on kuitenkin niin vakiintunut uudelle levinneisyysalueelleen Pohjois-Atlantille, että siitä on erittäin vaikea päästä enää eroon.

Saaliiksi saadut kyttyrälohet tulee lopettaa ja ottaa pois vesistöistä.

Kyttyrälohi Jäämeren lohijoissa : Kirjallisuuskatsaus vieraslajin biologiaan, leviämiseen ja mahdollisiin vaikutuksiin. Orell, P. & Erkinaho, J. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 75/2023. Luonnonvarakeskus. 32 sivua.