Mustatäplätokko (Neogobius melanostomus)

Mustatäplätokko
(Neogobius melanostomus)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Kuva: Lauri Urho, ©
Mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) - Lauri Urho, ©

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Luukalat (Osteichthyes)
              • Viuhkaeväiset (Actinopterygii)
                • Ahvenkalat (Perciformes)
                  • Gobioidei
                    • Tokot (Gobiidae)
                      • Neogobius
Kuva: Lauri Urho, ©
Mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) - Lauri Urho, ©

Luonnehdinta

Mustatäplätokko on pohjakala, jolla ei ole uimarakkoa ja joka on aktiivisimmillaan hämärässä ja yöaikaan. Se elää enimmäkseen matalassa vedessä, jossa myös lisääntyminen tapahtuu kesäaikana. Naaraat asettavat soikeat mätimunat ryhminä kivenkoloihin. Hedelmöitettyään mätimunat koiras jää huolehtimaan niistä. Mustatäplätokko sietää heikkoakin vedenlaatua, esimerkiksi öljyä ja vähähappisia olosuhteita. Talveksi se siirtyy hieman syvempään veteen.

Tunnistaminen

Mustatäplätokon tunnistaa toisen selkäevän takaosan mustasta täplästä, mikä puuttuu muilta tokoilta. Mustatäplätokon pohjaväri on yleensä vaalea, mutta kyljissä ja selässä on tummempia täpliä tai laikkuja. Koiras on kutuaikana kuitenkin lähes musta. Mustatäplätokko muistuttaa mustatokkoa; molemmilla on tokoille tyypillisesti yhteen kasvaneet vatsaevät ja kaksi, lähes toisissaan kiinni olevaa selkäevää.  Se voi kasvaa viidessä vuodessa kaksi kertaa mustatokon mittaiseksi eli noin 25 cm pituiseksi.

Alkuperä ja levinneisyys

Mustatäplätokko on kotoisin Mustanmeren ja Kaspianmeren alueilta, mistä se on levittäytynyt uusille vesialueille laivojen painolastivesissä tai runkoon kiinnittyneinä munina. Itämerellä tehtiin ensimmäinen havainto lajista Puolan rannikolla vuonna 1990, jolloin se havaittiin myös Pohjois-Amerikan suurilla järvillä. Suomen ensimmäinen havainto tehtiin talvella 2005 Kaarinassa ja seuraavat löydöt Helsingissä keväällä 2009. Nyt lajia on tavattu rannikollamme 12 sataman lähivesistä.  

Alkuperäisellä alueellaan mustatäplätokko on ruokakala ja kenties se voi kelvata ruuaksi myös Suomessa. Puolassa turska ja merimetso ovat alkaneet käyttää mustatäplätokkoa ravintonaan.

Haitat

Laji on aggressiivinen kilpailija ja voi yleistyessään aiheuttaa alkuperäisten kalalajien vähenemisen ravinto- ja elintilakilpailun seurauksena. Se on vakiintunut jokseenkin kaikkialle, mistä lajia on havaittu. Keski-Euroopan joillakin joki- ja rannikkoalueilla se on yleistynyt valtalajiksi. Ravintokilpailu on mahdollista kampelan (Platichthys flesus) ja muiden pohjaeläinsyöjien kanssa. Mustatäplätokon on todettu lisääntyvän niin voimakkaasti, että kymmenien yksilöiden tiheydet neliömetrillä eivät ole harvinaisia. Täten ne voivat tehokkaasti syödä toisten kalojen mätiä ja pienpoikasia. Runsaana esiintyessään käy ahnaasti myös onkijoiden syötteihin. Suurilla järvillä niiden on todettu täten haittaavan muiden ahvenkalojen kalastusta.

Meillä mustatokko (Gobius niger), kivisimppu (Cottus gobio) ja kivinilkka (Zoarces viviparus) saattavat menettää ravinnon lisäksi suoja- ja lisääntymispaikkoja mustatäplätokolle. Helsingissä mustatäplätokon valtaamilla alueilla ei enää juurikaan esiinny mustatokkoja. Jatkossa mustatäplätokko voi ehkä haitata muiden lajien pyyntiä, kuten silakan ja muikun verkkokalastusta. Mustatäplätokko on potentiaalisena mädin ja poikasten syöjänä uhka jopa sisävesien kalastolle, jos se pääsee Saimaan kanavan kautta Vuoksen vesistöön.

Torjunta

Mustatäplätokko on levinnyt nopeasti Suomen rannikolla, eikä torjuntatoimia ole tehty. Painolastiyleissopimus pitäisi saada heti käytäntöön. Mustatäplätokkoa voi pyytää perinteisillä kalastusvälineillä kuten ongella tai pilkillä. Sitä saadaan myös katiskoilla, verkoilla ja rysillä. Sisävesissä tehokkain pyyntitapa on sähkökalastus (erikoisluvanvarainen). Yksilöitä ei saa siirtää tai käyttää syöttinä alueilla, joilla lajia ei vielä esiinny.

Lisätiedot

http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/vieraslajit/mustataplatokko.html

http://www.rktl.fi/kala/kalavesien_tila/kalasto_ilmaston_muuttuessa/ajankohtaista_ilmastonmuutoksen_vaikutuksista.html

http://www.riistakala.info/vieraslajit/index.html

Viitteet

Nimi eri kielillä:

ruots. svartmunnad smörbult, engl. round goby

Kuvauksen laatijat

Lauri Urho ja Jussi Pennanen (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) 2013. - viiteet päivitetty 2.5.2016