Peledsiika (Coregonus peled)

Peledsiika
(Coregonus peled)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Kuva: Hannu Lehtonen, CC-BY-NC-SA-4.0
Peledsiika (Coregonus peled) - Hannu Lehtonen, CC-BY-NC-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Luukalat (Osteichthyes)
              • Viuhkaeväiset (Actinopterygii)
                • Lohikalat (Salmoniformes)
                  • Lohet (Salmonidae)
                    • Coregoninae
                      • Coregonus
Kuva: Hannu Lehtonen, CC-BY-NC-SA-4.0
Peledsiika (Coregonus peled) - Hannu Lehtonen, CC-BY-NC-SA-4.0

Luonnehdinta

Peledsiika on kirkas- ja korkeakylkinen selkävesien siikakala. Kasvukauden aikana se ui sekä rannan tuntumassa että ulappa-alueilla usein veden pintakerroksessa muikun tavoin. Veden laadun suhteen peledsiika pärjää heikommissakin ympäristöissä kuin muut Coregonus –suvun siiat.

Tunnistaminen

Peledsiian alaleuka on hiukan yläleukaa pidempi, kuten muikulla. Alkuperäisesti Suomessa esiintyvillä siioilla yläleuka on pidempi kuin alaleuka. Peledsiian ruumiinmuoto on korkeampi kuin alkuperäisillä suomalaisilla siikamuodoilla. Kiduskaarissa on tiheä ja pitkä siivilähampaisto, yleensä 50-65 siivilähammasta.  Tiheä siivilähammasmäärä johtuu ravinnonkäytöstä; peledsiika siivilöi eläinplanktonia, kuten vesikirppuja ja hankajalkaisia. Peledsiian pää on pieni suhteessa vartaloon.

Kyljet ovat hopeanhohtoiset ja selkä tumma, vatsa valkoinen. Peledsiika kasvaa yleensä korkeintaan 45 cm mittaiseksi ja on painoltaan 150-1500 g. 

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Peledsiika elää luontaisesti Vienanmereen laskevan Mezenjoen ja Itä-Siperiassa olevan Kolymajoen välisellä alueella. Siperiassa lajista tavataan useita erilaisia ekologisia muotoja. Nykyisin peledsiikoja on istutettu eri puolille Eurooppaa. Sitä tavataan Suomen lisäksi mm. Baltian maissa, Länsi-Venäjällä ja Puolassa. Suomeen peledsiika tuotiin mätimunina Pietarin lähistöllä sijaitsevalta kalanviljelylaitokselta vuonna 1965. Tuonnin tarkoituksena oli saada muuttuneisiin vesistöihin sopiva siikalaji, joka lisäisi kalaveden arvoa. Lajia istutettiin 1960- ja 1970-luvuilla useisiin kohteisiin. Parhaiten istukkaat menestyivät Lokan ja Porttipahdan tekoaltaissa, joissa todettiin luontaista lisääntymistäkin 1980-luvun loppupuolella. Kemijoen vesistön lisäksi lajia tavataan istutettuna eräissä Etelä-Suomen pienissä järvissä.

Peledsiika tulee sukukypsäksi noin kolmevuotiaana. Lajin kutuaika vaihtelee eri osissa levinneisyysaluetta. Lapin tekojärvissä kutu tapahtuu yleensä marras-joulukuussa jään alla, 2-3 metrin syvyydessä hiekka tai sorapohjilla. Poikaset kuoriutuvat jäiden lähdön aikaan 8-9 millimetrin pituisena.

Istutetusta peledsiiasta ei tullut suosittua ruokakalaa, koska lajia ei pidetä yhtä maukkaana kuin kotimaisia muikkuja tai siikoja.

Haitat

Peledsiiasta ei ole todettu olevan varsinaista haittaa, eikä se ole levinnyt luontaisesti uusille alueille. Istutusalueilla saattaa kilpailla ravinnosta muikun tai muiden siikamuotojen kanssa.

Torjunta

Peledsiikakantojen ylläpito edellyttää jatkuvia istutuksia, koska lajin luontainen lisääntyminen on sattumanvaraista tai ainakin erittäin vaihtelevaa. Kun kannan luontainen lisääntyminen onnistuu, tärkein hoitotoimenpide on kalastuksen oikeanlainen järjestäminen. Järvien talvisäännöstely ja hapen vähäisyys tuhoavat usein peledsiian mädin.

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Lauri Urho ja Jussi Pennanen