Rohmutokko (Perccottus glenii)

Rohmutokko
(Perccottus glenii)

Lajin vakiintuneisuus: Ei vielä Suomessa

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Luukalat (Osteichthyes)
              • Viuhkaeväiset (Actinopterygii)
                • Ahvenkalat (Perciformes)
                  • Gobioidei
                    • Odontobutidae
                      • Perccottus
Kuva: Lauri Urho, ©
Rohmutokko (Perccottus glenii) - Lauri Urho, ©

Luonnehdinta

Aasialainen ahvenkala rohmutokko poikkeaa ulkonäöltään ja elintavoiltaan selvästi alkuperäisistä tokoistamme. Rohmutokko elää lähinnä pienvesissä, joissa on runsaasti uposlehtisiä vesikasveja – matalissa lammissa, järvissä ja jokien hitaammin virtaavissa osissa. Se on ahne, moniruokainen peto ja voi kasvaa noin 25 cm pituiseksi ja 350 g painoiseksi. 

Rohmutokko tulee sukukypsäksi jo noin 4-6 cm mittaisena ja voi elää 5–8 vuotta. Rohmutokko kutee kesällä useassa jaksossa pintaveden ollessa 15–20 °C lämpöistä. Naaras asettaa soikeat mätimunat vesikasveille tai muille pinnoille. Koiras vartioi ja hoitaa hedelmöittämäänsä mätiä ja poikasiaan. Rohmutokko voi selvitä hengissä pohjaan asti jäätyneessä lammessa, ja se sietää myös reheviä ja vähähappisia olosuhteita.

Tunnistaminen

Rohmutokko on isopäinen, melko suurisuinen ja vankkarakenteinen makeanveden kala, jonka pienet vatsaevät eivät ole kasvaneet yhteen. Rohmutokon leuat yltävät silmien alle, ja suuri suu avautuu viistosti ylöspäin. Sen kyljissä on tummia laikkuja vaaleanruskealla pohjalla, mutta kutuaikana koiras on mustahko. Parittomissa evissä on raitoja. Pään sivuilla on kaksi tummaa juovaa.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Rohmutokko on lähtöisin Venäjän Kaukoidän, Koillis-Kiinan ja Korean niemimaan pohjoisosan alueilta. Amurjoen vesistöalueelta sitä tuotiin Eurooppaan ensin Pietarin seudulle 1900-luvun alussa ja toisen kerran 1940-luvulla Moskovan alueelle; perusteluina olivat akvaarioharrastus ja tieteellinen mielenkiinto aivokuumetta ja malariaa levittävien hyttysten torjuntaan. Moskovassa rohmutokkoa istutettiin lammikoihin, joissa se alkoi lisääntyä. Myös muualla akvaarioista päästettiin rohmutokkoja luontoon. Pietarin seudulla rohmutokko levittäytyi vähitellen Suomenlahden pohjukkaan asti. Moskovajokea pitkin rohmutokko pääsi Volgaan, ja laji alkoi levittäytyä länteen. Ihmisen avustamana se on levittäytynyt Venäjän eteläisiin osiin, Baltian ja Itä-Euroopan maihin aina Keski-Eurooppaan asti. Se on päässyt myös Baikaljärveen, Balatoniin ja Tonavaan. Viron ensimmäiset rohmutokot löydettiin Narvasta vuonna 2005. Suomea lähimmät havainnot ovat Venäjältä noin 30 km päässä rajasta, Uuraan (Vysotsk) satamakaupungista Viipurinlahdelta.

Haitat

Rohmutokko lisääntyy nopeasti ja on tehokas saalistaja. Se on yksi laajimmalle levinneistä haitallisista vieraslajeista Euraasiassa. Pienvesissä se muodostaa usein tiheitä populaatioita, 3-4 yksilöä neliömetrillä. Lampien ja lampareiden sammakkoeläimiä rohmutokko vähentää kuten muidenkin alkuperäisten pohjaeläinten määriä. Rohmutokon invaasiovaara koskee suurta osaa läntistä Eurooppaa, ja laji voi helposti vakiintua meillekin. Suurempien petokalojen on sanottu voivan hillitä rohmutokon runsastumista, mutta tämän varaan ei voida laskea.

Torjunta

Lajin pääsy Suomeen on pyrittävä estämään. Rohmutokon vaarasta on valistettava akvaariokalakauppaa, vapaa-ajankalastajia varsinkin maahan saapuvia, jotta lajia ei lainkaan tuoda maahan. Jos rohmutokko ilmestyy jollekin vesialueelle, vaikka pihalammikkoonkin, on sen hävittämiseksi ryhdyttävä välittömiin toimiin.

Mitä minä voin tehdä

Mahdollisista rohmutokkohavainnoista tulee ilmoittaa Itämeren vieraslajihavaintojen ilmoituslomakkeella.

Jos saat rohmutokon saaliiksi, älä päästä sitä takaisin vesistöön.

 

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Omistajat saavat pitää EU:n luetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon.

Kuvauksen laatijat

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Lauri Urho ja Jussi Pennanen