Amerikankääpiörapu (Faxonius limosus)

Amerikankääpiörapu
(Faxonius limosus)

Lajin vakiintuneisuus: Ei vielä Suomessa

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • äyriäiset (Crustacea)
            • Kuoriäyriäiset (Malacostraca)
              • Eumalacostraca
                • Eucarida
                  • Kymmenjalkaiset (Decapoda)
                    • Astacidea
                      • Ravut (Astacoidea)
                        • Cambaridae
                          • Faxonius
Kuva: Maciej Bonk, CC-BY-3.0
Amerikankääpiörapu (Faxonius limosus) - Maciej Bonk, CC-BY-3.0

Luonnehdinta

Amerikankääpiörapu on aggressiivinen ja invasiivinen laji, joka on tehokas lisääntyjä. Naaras voi lisääntyä kahdesti vuodessa tuottaen kerralla jopa 400 munaa. Laji menestyy myös rehevöityneissä, pehmeäpohjaisissa ja likaantuneissa ympäristöissä, erityisesti hitaasti virtavissa jokivesissä ja niiden suistoalueilla. Se on tehokas kaivautuja joka kestää myös melko hyvin ympäristön kuivumista ja suolapitoista vettä. Amerikankääpiörapu kasvaa jopa 12 cm mittaan, mutta yleensä koko jää alle 10 cm. Se ei yleensä elä yli nelivuotiaaksi.

Eurooppalaisia nimiä: spiny-cheek crayfish, american crayfish, striped crayfish, kamberkrebs, amerikanischer krebs, écrevisse américaine, amerikaanse rivierkreeft, rak pruhovaný, cifrarák, rak pregovaty, rak amerykanski, polosatyi rak, rainuotasis vézys

Amerikkalaisia nimiä: spiny-cheek crayfish, Delcore crayfish

 

Tunnistaminen

Amerikankääpiöravun muistuttaa väriltään ja olemukseltaan hieman jokirapua, mutta sen saksien väritys on selkeästi vihertävä, myös saksen alapinnalta. Jokiravulla saksien alapinta sen sijaan on selkeästi punasävyinen ja yläpinta ruskea. Kuori on sileämpi kuin jokiravun kuori, joka on kauttaaltaan pienten nystyjen peittämä. Amerikankääpiöravun saksien kärjet erottuvat keltaoranssin värisinä ja keltainen kärkiosa rajautuu muuta saksea tummempaan juovaan. Saksen viereisen nivelen sisäpinnassa on selvästi erottuva kannusmainen piikki.

Kuten jokiravulla amerikankääpiöravullakin on kylkipinnalla kaulauurteen takapuolella teräviä piikkejä, mutta toisin kuin jokiravulla, niitä on runsaasti myös ”poskilla” pään sivussa. Tästä tuleekin lajin englanninkielinen nimi spiny-cheek crayfish. Toinen englanninkielinen nimi striped crayfish juontuu pyrstöjaokkeiden poikki kulkevista selvästi erottuvista tummanruskeista tai punertavanruskeista juovista.

Alkuperä ja levinneisyys

Tämän ravun alkuperäinen levinneisyys on Pohjois-Amerikan itäosan rannikkovaltiot Virginiasta Maineen ja Kanadan Quebeciin asti. Nykyään se on yleinen USA:n koillisosissa ja Kanadan kaakkoisosissa ja Keski-Euroopan pohjoisosissa. Se elää lähinnä rannikkovaltioiden jokivesissä, joskus järvissä. Laji tuotiin Saksaan vuonna 1890 ja sitä siirrettiin pian Ranskaan ja Puolaan. Sillä oli tarkoitus korvata rapuruton takia taantuvaa alkuperäistä jokirapua, mutta se ei osoittautunut taloudellisesti arvokkaaksi. Myöhemmin sitä on yleisesti käytetty kalansyöttinä, minkä on arveltu edistäneen sen leviämistä. Nykyään amerikankääpiörapua esiintyy Amerikan lisäksi ainakin 20 Euroopan maassa ja Marokossa. Saksassa ja Puolassa se on yleisin rapulaji. Tonavan vesistöalueella se on levinnyt Etelä-Eurooppaan aina Serbiaa myöten. Lisäksi sitä tavataan eteläisimmässä Euroopassa Kroatiassa, Montenegrossa ja Italiassa. Pohjoisimmat esiintymät ovat Liettuassa ja Venäjän Kaliningradissa.

Haitat

Amerikankääpiörapu kantaa rapuruttoa, kuten muutkin Pohjois-Amerikan sisävesistä Eurooppaan tuodut rapulajit.  Toisaalta laji on pienikokoinen, eikä sille ole toistaiseksi runsaudestaan huolimatta löytynyt merkittävää hyötykäyttöä. Pääasiallisesti sitä käytetään kalasyöttinä. Laajalle levinneenä, vaikeasti hävitettävänä ja rapuruttoa kantavana lajina se uhkaa vakavasti Euroopan kotoperäisten lajien kantoja.

Mitä minä voin tehdä

Jos akvaarioharrastajilla on lajin edustajia akvaarioissaan, ne suositellaan hävitettäväksi (upottamalla kiehuvaan veteen) vaikka asetus salliikin lemmikin pitämisen kunnes se kuolee.

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Omistajat saavat pitää EU:n luetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon.

 

Lisätiedot

Levinneisyys

Julkaisuja

  • Itämeren vieraslajiopas - Luku 6. Ravut - Decapoda (pdf)
  • Pöckl, M., Holdich, D. and Pennerstorfer, J. 2006. Identifying native and alien crayfish species in Europe. Project Craynet publication. (tunnistaminen)
  • Holdich, D. and Black, John. 2007. The spiny-cheek crayfish, Orconectes limosus (Rafinesque, 1817) [Crustacea: Decapoda: Cambaridae], digs into the UK. Aquatic Invasions 2(1): 1-15. doi:10.3391/ai.2007.2.1.1 (openaccess) [viitattu 16.3.2016]
  • Kouba, A., Petrusek, A., Kozák, P. 2014. Continental-wide distribution of crayfish species in Europe:
    update and maps. Knowledge and Management of Aquatic Ecosystems (2014) 413, 05. DOI:10.1051/kmae/2014007Authors' copy in ResearchGate (pdf)  [viitattu 16.3.2016] (levinneisyyskartta)

Kuvauksen laatijat

Esa Erkamo (Luke) - julkaistu 16.3.2016