Liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii)

Liejutaskurapu
(Rhithropanopeus harrisii)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Kuva: Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0
Liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii) - Noora Hellén, CC-BY-NC-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • äyriäiset (Crustacea)
            • Kuoriäyriäiset (Malacostraca)
              • Eumalacostraca
                • Eucarida
                  • Kymmenjalkaiset (Decapoda)
                    • Taskuravut (Brachyura)
                      • Panopeidae
                        • Rhithropanopeus
Kuva: Maiju Lehtiniemi, CC-BY-NC-4.0
Liejutaskurapu (Rhithropanopeus harrisii) - Maiju Lehtiniemi, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Liejutaskurapu on pienikokoinen taskurapu. Aikuisen selkäkilpi on noin 2 cm leveä. Sen väri vaihtelee ruskeasta oliivinvihreään. Saksien reunat ja alapinta ovat usein vaalean väriset. Varsissa, joiden päässä silmät sijaitsevat, on molemmilla puolilla neljä pientä okaa. Liejutaskuravun voi periaatteessa sekoittaa kahteen muuhun vieraslajirapuun eli nuoriin villasaksirapuihin tai rantataskurapuihin. Villasaksirapua esiintyy vesissämme satunnaisesti, joskaan pieniä yksilöitä ei ole havaittu. Rantataskurapua on löydetty pariin kertaan satamien läheltä, mutta liejutaskuravulla ei ole rantataskuravulle tyypillisiä selviä nystyjä kuoren etureunassa. Toukkia on lähes mahdotonta tunnistaa ilman mikroskooppia niiden pienen koon takia.

Alkuperä ja levinneisyys

Liejutaskurapu on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja Suomesta sitä on tavattu ensimmäisen kerran vuonna 2009. Tähän mennessä kaikki havainnot on tehty Saaristomereltä Naantalin, Turun ja Kaarinan lähistöltä. Muualla Suomen rannikolla lajia ei ole vielä havaittu. Liejutaskurapu on kulkeutunut meille ilmeisesti laivojen mukana painolastivesissä tai runkoon kiinnittyneenä. Laji elää matalissa, pehmeäpohjaisissa vesissä. Se kaivautuu mutaan tai hakee suojaa kivien ja kasvillisuuden seasta. Liejutaskurapu on murtovesilaji, mutta sietää ainakin aikuisena myös makeaa vettä.

Haitat

Liejutaskurapua kutsuttiin aiemmin myös mutaravuksi englanninkielisen nimen (mud crab) vuoksi, tavataan Suomessa vasta paikallisesti. Levitessään ja runsastuessaan se voi vaikuttaa kilpailullaan alkuperäisiin lajeihin. Rapu voi mahdollisesti tukkia vedenottamoita ja häiritä kalastusta esimerkiksi syömällä kaloja verkoista. Toisaalta liejutaskuravut voivat olla ravintoa muille eläimille kuten kaloille. Lajin vaikutuksia Suomessa, sen uudessa elinympäristössä, ei vielä tunneta hyvin.

Torjunta

Koska laji on vasta paikallisesti haitallinen, ei torjuntatoimia ole määritelty. Mikäli epäilee tavanneensa liejutaskuravun, kannattaa havainnosta ilmoittaa.

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Tarja Katajisto, Maiju Lehtiniemi, Outi Setälä