Punarapu (Procambarus clarkii)

Punarapu
(Procambarus clarkii)

Lajin vakiintuneisuus: Ei vielä Suomessa

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • äyriäiset (Crustacea)
            • Kuoriäyriäiset (Malacostraca)
              • Eumalacostraca
                • Eucarida
                  • Kymmenjalkaiset (Decapoda)
                    • Astacidea
                      • Ravut (Astacoidea)
                        • Cambaridae
                          • Procambarus

Luonnehdinta

Euroopassa käytettyjä nimiä: punainen suorapu, punarämerapu, röd sumpkräfta, red swamp crayfish, Louisiana crayfish, écrevisse de Louisiane, roter americanischer sumpfkrebs, Louisiana sumpfkrebs, gambero rosso della Louisiana, lagostim vermelho, rode rivierkreeft, cangrejo de las marismas, kiinalainen jokirapu (käytetty pakasteiden tuotenimenä)

Amerikassa käytettyjä nimiä: red swamp crawfish, Louisiana crawfish, mudbug

Punarapu kasvaa jopa 15 cm mittaan, mutta tavallisimmin se pyydetään noin 10 cm pituisena. Elinikä viljelyssä on tyypillisesti vain 1-2 vuotta, luonnossa enimmillään 6 vuotta. Se on aggressiivinen ja invasiivinen laji, joka on tehokas lisääntyjä ja kaivautuja, ja kestää syvissä koloissaan kuukausia vesistön täydellistäkin kuivumista. Se menestyy myös kosteikkoalueilla, jotka tulvivat vain ajoittain.

Kymmensenttinen naaras voi tuottaa 600 munaa, suotuisissa oloissa kahdesti vuodessa, joten olosuhteiden ollessa sopivat se runsastuu nopeasti. Se sietää hyvin monenlaisia olosuhteita, myös suistoalueiden murtovettä. On esitetty arvioita, että se olisi kaikista kymmenjalkaislajeista elinvaatimuksiltaan joustavin. Vaikka se on lämpimän ilmaston laji, se voi mm. selviytyä myös vesissä, jotka jäätyvät talvella. Enimmäkseen sitä tavataan alavien maiden kosteikkoalueilla, soilla, kastelukanavissa ja hitaasti virtaavissa jokivesissä, mutta Espanjassa sitä esiintyy myös jopa 1200 metriä merenpinnan yläpuolella. Punarapua kasvatetaan mm. riisiviljelmillä.

Tunnistaminen

Punarapu on kauttaaltaan punaruskea tai tummanpunainen ja etenkin sen saksissa ja näkyy runsaasti kirkkaan punaisia kyhmyjä. Myös oranssinsävyisiä värimuunnoksia esiintyy. Poikaset ovat ruskeita tai oliivinvihreitä. Alapinnaltaan sakset ovat kokonaan kirkkaan punaiset. Myös keskikehon ja pään alueella esiintyy kyhmyisyyttä. Sivuilla, kaulauurteen takana on pari teräviä piikkejä. Sakset ovat kapeahkot ja saksen liikkuva osa ”peukalo” usein lainemaisesti taipunut. Saksen kiinteän osan ”leikkuusärmässä” on kaksi kellertävää kyhmyä ja saksen viereisen nivelen sisäsyrjässä on terävä kannusmainen piikki.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Punarapu on kotoisin Meksikon lahteen laskevista vesistöistä Pohjois-Amerikan eteläosissa ja Pohjois-Meksikossa. Sitä on laajalti istutettu Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Lounais- ja Keski-Aasiassa. Espanjaan se istutettiin 1973, minkä jälkeen se levisi nopeasti kosteikko- ja riisinviljelyalueilla, jotka suuresti muistuttivat sen alkuperäistä esiintymisaluetta. Siitä tuli Espanjassa nopeasti myös viljelylaji ja viljelyn kaupallinen menestys johti myös luvattomiin istutuksiin Espanjan, Ranskan ja Italian luonnonvesiin. Punarapua esiintyy IUCN:n Red List sivuston mukaan vuonna 2010 yhteensä 13 Euroopan maassa, edellä mainittujen lisäksi Portugalissa, Kyproksella, Belgiassa, Saksassa, Alankomaissa, Sveitsissä, Britanniassa, Pohjois-Irlannissa, Kroatiassa ja Tanskassa. Punarapua viljellään suuria määriä mm. Kiinassa, Louisianassa ja Espanjassa. Valtaosa Suomessa myytävistä valmiiksi keitetyistä ja pakastetuista ravuista on punarapuja, jotka tuodaan pääosin Kiinasta.

Haitat

Punarapu kantaa rapuruttoa, kuten muutkin Pohjois-Amerikan sisävesistä Eurooppaan tuodut rapulajit. Kestävänä, vaikeasti hävitettävänä, nopeakasvuisena ja tehokkaasti levittäytyvänä lajina se on vakava uhka etenkin eteläisen Euroopan kotoperäisille lajeille. Punaravun on kuvattu vaeltaneen yöaikaan jopa kilometrien mittaisten vedettömien maa-alueiden yli.

Suomessa punarapuja on myyty akvaarioliikkeissä, mikä voi muodostaa uhkan rapujen tai etenkin rapuruton leviämiseen akvaarioiden vedenvaihdon yhteydessä.

 

Mitä minä voin tehdä

Yksittäisen lemmikin saa pitää kunnes se kuolee, mutta lajiin liittyvien riskien vuoksi ravut suositellaan hävitettäväksi (upottamalla kiehuvaan veteen).

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Omistajat saavat pitää EU:n luetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon.

Lisätiedot

Julkaisuja

  • Pöckl & al. 2006. Identifying native and alien crayfish species in Europe. Project Craynet publication.

Kuvauksen laatijat

Esa Erkamo (Luke) - julkaistu 16.3.2016