Villasaksirapu (Eriocheir sinensis)

Villasaksirapu
(Eriocheir sinensis)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Kuva: Christian Fischer, Christian Fischer /Wikimedia commons, CC-BY-SA-4.0
Villasaksirapu (Eriocheir sinensis) - Christian Fischer, Christian Fischer /Wikimedia commons, CC-BY-SA-4.0
Kuva: Christian Fischer, Christian Fischer /Wikimedia commons, CC-BY-SA-4.0
Villasaksirapu (Eriocheir sinensis) - Christian Fischer, Christian Fischer /Wikimedia commons, CC-BY-SA-4.0
Kuva: Christian Fischer, Christian Fischer /Wikimedia commons, CC-BY-SA-4.0
Villasaksirapu (Eriocheir sinensis) - Christian Fischer, Christian Fischer /Wikimedia commons, CC-BY-SA-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto
(kalahavainnot.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • äyriäiset (Crustacea)
            • Kuoriäyriäiset (Malacostraca)
              • Eumalacostraca
                • Eucarida
                  • Kymmenjalkaiset (Decapoda)
                    • Taskuravut (Brachyura)
                      • Varunidae
                        • Eriocheir
Kuva: Tarmo Mäki, Tarmo Maki, CC-BY-NC-4.0
Villasaksirapu (Eriocheir sinensis) - Tarmo Mäki, Tarmo Maki, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Villasaksirapu on taskurapuihin kuuluva äyriäinen. Sillä on pyöreähkö selkäkilpi, jonka alta sen kymmenen jalkaa pistävät esiin. Kilven leveys on 5-8 cm, enimmillään n. 12 cm. Jalkoineen eläin voi olla 15 cm leveä. Silmiinpistävin tuntomerkki on saksijaloissa kasvavat karvatupsut, joista laji on saanut nimensä. Nuorilta yksilöiltä karvatupsut puuttuvat, jolloin lajintunnistus vaatii selkäkilven ja raajojen yksityiskohtien tutkimista. Suomessa nuoria yksilöitä ei kuitenkaan ole havaittu.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Villasaksirapu on kotoisin Itä-Aasiasta, missä sen luontainen levinneisyysalue ulottuu Venäjän Vladivostokista Etelä-Kiinaan ja Japaniin. Se on levinnyt todennäköisesti laivojen painolastivesien mukana tai laivojen runkoihin kiinnittyneenä Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Ensimmäiset havainnot Euroopassa tehtiin 1910-luvulla Saksassa, ja Itämereen laji levisi Kielin kanavan kautta 1920- ja 1930-luvuilla. Suomen ensimmäisen villasaksiravun löysivät kalastajat verkostaan 1933 Viipurinlahdella. Villasaksiravun elinkiertoon kuuluu vaellus. Se lisääntyy meressä ja vaeltaa jokiin ja järviin kasvamaan. Massaesiintymät havaitaan yleensä näillä vaelluksilla. Euroopassa suurimmat esiintymät ovat Pohjanmeren rannikolla ja sinne laskevissa joissa. Villasaksirapu ei pysty lisääntymään Itämeren alhaisessa suolapitoisuudessa, mutta ilmeisesti laivaliikenteen mukana kulkeutuneita rapuja havaitaan kuitenkin vuosittain. Suomesta sitä on havaittu kaikilla merialueilla ja joskus jopa myös Saimaasta, jonne se ilmeisesti vaeltaa Saimaan kanavaa pitkin. Ruotsista sitä on löydetty koko rannikolta ja suurimmista järvistä.

Haitat

Villasaksirapu esiintyy niin satunnaisesti Suomen vesissä, ettei siitä ole ollut meillä haittaa. Sen sijaan esimerkiksi Saksassa villasaksiravusta katsotaan aiheutuneen mittavia kustannuksia siitä lähtien, kun se ensimmäisen kerran havaittiin siellä sata vuotta sitten. Ravut vahingoittavat kalaverkkoja ja syövät verkkoihin jääneitä kaloja; ne tunkeutuvat myös kalankasvatusaltaisiin syömään kasvatettavia kaloja ja niiden ruokaa. Haitat ovat huomattavia erityisesti massavaellusten aikana, jolloin ravut tukkivat teollisuuden ja kastelujärjestelmien vedenottoputkia ja kaivautuvat patovalleihin ja joenpenkkoihin aiheuttaen eroosiota. Ne saalistavat alkuperälajeja sekä kilpailevat elintilasta ja ravinnosta niiden kanssa. Makean veden ravut voivat olla hätää kärsimässä habitaatti- ja ravintokilpailun tähden. Villasaksiravut ovat kaikkiruokaisia syöden leviä, vesikasveja, selkärangattomia, kalanmunia ja hajoavaa eloperäistä ainesta. Ne voivat vaikuttaa sekä ravintokohteidensa että kilpailijoidensa populaatioihin ja elinympäristöjensä monimuotoisuuteen. Toisaalta ravuilla on myyntimarkkinat Aasiassa, missä niitä syödään ja nykyään myös viljellään.

Torjunta

Torjuntatoimiin ei ole Suomessa ollut aihetta. Havainnoista pyydetään kuitenkin ilmoittamaan vieraslajilomakkeella

Mitä minä voin tehdä

Tämä laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Omistajat saavat pitää EU:n luetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon.

Ilmoita kaikki kotimaiset havainnot oheisella lomakkeella

Lisätiedot

Julkaisut

Kuvauksen laatijat

Tarja Katajisto, Maiju Lehtiniemi, Outi Setälä (SYKE)