Villasaksirapu

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Villasaksirapu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Villasaksirapu on taskurapuihin kuuluva äyriäinen. 

Villataskuravulla on pyöreähkö selkäkilpi, jonka alta sen kymmenen jalkaa pistävät esiin. Kilven leveys on 5–8 cm, enimmillään n. 12 cm. Jalkoineen eläin voi olla 15 cm leveä. Silmiinpistävin tuntomerkki on saksijaloissa kasvavat karvatupsut, joista laji on saanut nimensä. Nuorilta yksilöiltä karvatupsut puuttuvat, jolloin lajintunnistus vaatii selkäkilven ja raajojen yksityiskohtien tutkimista. Suomessa nuoria yksilöitä ei kuitenkaan ole havaittu.

Villasaksirapu on kotoisin Itä-Aasiasta, missä sen luontainen levinneisyysalue ulottuu Venäjän Vladivostokista Etelä-Kiinaan ja Japaniin. Se on levinnyt todennäköisesti laivojen painolastivesien mukana tai laivojen runkoihin kiinnittyneenä Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Ensimmäiset havainnot Euroopassa tehtiin 1910-luvulla Saksassa, ja Itämereen laji levisi Kielin kanavan kautta 1920- ja 1930-luvuilla. Suomen ensimmäisen villasaksiravun löysivät kalastajat verkostaan 1933 Viipurinlahdella.

Villasaksiravun elinkiertoon kuuluu vaellus. Se lisääntyy meressä ja vaeltaa jokiin ja järviin kasvamaan. Massaesiintymät havaitaan yleensä näillä vaelluksilla. Euroopassa suurimmat esiintymät ovat Pohjanmeren rannikolla ja sinne laskevissa joissa. Myös Luxemburgissa on tehty yksittäinen havainto. Villasaksirapu ei pysty lisääntymään Itämeren alhaisessa suolapitoisuudessa, mutta ilmeisesti laivaliikenteen mukana kulkeutuneita rapuja havaitaan kuitenkin vuosittain. Suomesta sitä on havaittu kaikilla merialueilla ja joskus jopa myös Saimaasta, jonne se ilmeisesti vaeltaa Saimaan kanavaa pitkin. Ruotsista sitä on löydetty koko rannikolta ja suurimmista järvistä.

Villasaksirapu esiintyy niin satunnaisesti Suomen vesissä, ettei siitä ole ollut meillä haittaa. Sen sijaan esimerkiksi Saksassa villasaksiravusta katsotaan aiheutuneen mittavia kustannuksia siitä lähtien, kun se ensimmäisen kerran havaittiin siellä sata vuotta sitten. Ravut vahingoittavat kalaverkkoja ja syövät verkkoihin jääneitä kaloja; ne tunkeutuvat myös kalankasvatusaltaisiin syömään kasvatettavia kaloja ja niiden ruokaa.

Haitat ovat huomattavia erityisesti massavaellusten aikana, jolloin ravut tukkivat teollisuuden ja kastelujärjestelmien vedenottoputkia ja kaivautuvat patovalleihin ja joenpenkkoihin aiheuttaen eroosiota. Ne saalistavat alkuperälajeja sekä kilpailevat elintilasta ja ravinnosta niiden kanssa. Makean veden ravut voivat olla hätää kärsimässä habitaatti- ja ravintokilpailun tähden.

Villasaksiravut ovat kaikkiruokaisia syöden leviä, vesikasveja, selkärangattomia, kalanmunia ja hajoavaa eloperäistä ainesta. Ne voivat vaikuttaa sekä ravintokohteidensa että kilpailijoidensa populaatioihin ja elinympäristöjensä monimuotoisuuteen. Toisaalta ravuilla on myyntimarkkinat Aasiassa, missä niitä syödään ja nykyään myös viljellään.

Villasaksirapu tiedetään rapuruton kantajaksi ja on siksi potentiaalinen uhka jokiravuille ja muille eurooppalaisille makeanveden rapulajeille. Saaliiksi saadut yksilöt olisikin hyvä poistaa vesistöstä, etenkin jos villasaksirapuja tavataan jokisuistoissa tai makeassa vedessä.

Torjuntatoimiin ei ole Suomessa ollut aihetta. Havainnoista pyydetään kuitenkin ilmoittamaan vieraslajilomakkeella. Saaliiksi saadut yksilöt tulee poistaa vesistöstä ja tappaa eläimelle mahdollisimman vähän kärsimystä tuottavalla menetelmällä. Kotioloissa lopettaminen voidaan tehdä keittämällä runsaassa, kunnolla kiehuvassa vedessä. Rapujen kivuntunnosta ja tainnutusmenetelmistä luettavissa lisää Eläinten hyvinvointikeskuksen raportista.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä hanki villasaksirapua, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Villasaksirapua ei saa luovuttaa eteenpäin.

• Främmande arter i Svenska hav: Eriocheir sinensis Kinesisk ullhandskrabba (pdf, 6 sivua)

Ljungberg, R. & Puntila, R. 2012. Itämeren vieraslajit -opas tunnistukseen.