Begoniapunkki on kasvihuoneissa tuholaisena esiintyvä tappipunkki.
Begoniapunkit ovat hyvin pieniä, vain 0,15 mm. Isäntäkasvi vaikuttaa niiden väriin, ja ne voivatkin olla kellertäviä, tummanvihreitä, vaaleanruskeita tai jopa värittömiä.
Trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä laji pystyy lisääntymään ympäri vuoden. Lauhkealla vyöhykkeellä sitä tavataan kasvihuoneissa koristekasvien ja vihannesten tuholaisena. Suomessa laji on mm. gerberoiden tuholainen.
Begoniapunkit aiheuttavat epämuodostunutta kasvua ja kitukasvuisuutta imemällä kasvinesteitä. Ne elävät ja aiheuttavat vioitusta varsinkin kehittyvissä kasvinosissa: nuorissa lehdissä, nupuissa ja kasvupisteissä. Vioituksen seurauksena lehdet käpristyvät, laikkuuntuvat ja tulevat ruskeiksi. Vioittuneet lehtisilmut, kukkanuput ja kukat jäävät usein aukeamatta ja kuivuvat. Avautuneiden kukkien terälehdet voivat olla laikullisia ja epämuodostuneita. Joidenkin koristekasvien varret voivat imennän seurauksena korkkiutua.
Begoniapunkin isäntäkasveja ovat monet koristekasvit sekä kurkku, tomaatti ja paprika.
Piilottelevan elintapansa takia begoniapunkit ovat vaikeasti torjuttavia. Torjuntaan käytetään pääasiallisesti kemiallisesti valikoivia akarisideja. Muita torjuntakeinoja ovat saastuneiden kasvien poistaminen ja ilmankosteuden alentaminen. Biologisina torjuntaeliöinä voidaan käyttää petopunkkeja.
Irene Vänninen ja Erja Huusela-Veistola (Luke) 2015