Begoniapunkki (Polyphagotarsonemus latus)

Begoniapunkki
(Polyphagotarsonemus latus)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • Leukakoukulliset (Chelicerata)
            • Hämähäkkieläimet (Arachnida)
              • Punkit (Acari)
                • Prostigmata
                  • Tarsonemidae
                    • Polyphagotarsonemus

Luonnehdinta

Begoniapunkki on kasvihuoneissa tuholaisena esiintyvä tappipunkki.

Tunnistaminen

Begoniapunkit ovat hyvin pieniä, vain 0,15 mm. Isäntäkasvi vaikuttaa niiden väriin, ja  ne voivatkin  olla kellertäviä, tummanvihreitä, vaaleanruskeita tai jopa värittömiä.

Alkuperä ja levinneisyys

Trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä laji pystyy lisääntymään ympäri vuoden. Lauhkealla vyöhykkeellä sitä tavataan kasvihuoneissa koristekasvien ja vihannesten tuholaisena. Suomessa laji on mm. gerberoiden tuholainen.

Haitat

Begoniapunkit aiheuttavat epämuodostunutta kasvua ja kitukasvuisuutta imemällä kasvinesteitä. Ne elävät ja aiheuttavat vioitusta varsinkin kehittyvissä kasvinosissa: nuorissa lehdissä, nupuissa ja kasvupisteissä. Vioituksen seurauksena lehdet käpristyvät, laikkuuntuvat ja tulevat ruskeiksi. Vioittuneet lehtisilmut, kukkanuput ja kukat jäävät usein aukeamatta ja kuivuvat. Avautuneiden kukkien terälehdet voivat olla laikullisia ja epämuodostuneita. Joidenkin koristekasvien varret voivat imennän seurauksena korkkiutua.

Begoniapunkin isäntäkasveja ovat monet koristekasvit sekä kurkku, tomaatti ja paprika.

Torjunta

Piilottelevan elintapansa takia begoniapunkit ovat vaikeasti torjuttavia. Torjuntaan käytetään pääasiallisesti kemiallisesti valikoivia akarisideja. Muita torjuntakeinoja ovat saastuneiden kasvien poistaminen ja ilmankosteuden alentaminen. Biologisina torjuntaeliöinä voidaan käyttää petopunkkeja. 

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Irene Vänninen ja Erja Huusela-Veistola (Luke) - päivitetty 9.12.2015