Faaraomuurahainen (Monomorium pharaonis)

Faaraomuurahainen
(Monomorium pharaonis)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • Kuusijalkaiset (Hexapoda)
            • Hyönteiset (Insecta)
              • Pistiäiset (Hymenoptera)
                • Hoikkatyviset (Apocrita)
                  • Myrkkypistiäiset (Aculeata)
                    • Muurahaismaiset (Formicoidea)
                      • Muurahaiset (Formicidae)
                        • Pistinmuurahaiset (Myrmicinae)
                          • Solenopsidini
                            • (Monomorium)
Kuva: Ritva Talman, Luomus, CC-BY-SA-4.0
Faaraomuurahainen (Monomorium pharaonis) - Ritva Talman, Luomus, CC-BY-SA-4.0

Luonnehdinta

Faaraomuurahaisten aiheuttama hygieeninen haitta voi olla melkoinen, koska ne liikkuvat laajalla alueella ja pääsevät tunkeutumaan pienistäkin raoista. Sairaaloissa ne voivat päästä esimerkiksi keskoskaappeihin ja kiusaavat laboratorioiden koe-eläimiä. Niistä on ollut suurta haittaa myös eläintarhoissa ja akvaariorakennuksissa.

Faaraomuurahainen on 2 mm pitkä, keltainen muurahainen, jonka takaruumiin kärki on tumma.

Alkuperä ja levinneisyys

Faaraomuurahainen on kotoisin tropiikista, mutta tavaroiden mukana se on levinnyt ympäri maailmaa. Sitä on tavattu eri puolilta Suomea mitä erilaisimmista paikoista kerrostaloissa, ravitsemusliikkeissä, teollisuuslaitoksissa ja sairaaloissa. Yhteistä näille paikoille on, että niissä on jatkuva tasainen lämpö ja kosteus sekä vettä ja ravintoa saatavilla.

Haitat

Faaraomuurahainen leviää pieninä yhdyskuntina, joissa on kuningatar ja muutama työläismuurahainen. Pesä voi olla piilossa vaikka pähkinänkuoressa. Laji lisääntyy vain melko korkeassa lämpötilassa (18-30 C). Muurahaiset pesiytyvät uuniin, keskuslämmityskattilan tai lämpöputkien lähellä oleviin seinänrakoihin ja täytteisiin. Pesä on tavattu jopa baaritiskillä olevan kahvinkeittimen alla olevassa eristyslevyssä. Samassa rakennuksessa voi olla useita pesiä. Työmuurahaiset huolehtivat ravinnon hankkimisesta kuningatar- ja koirasmuurahaisille sekä pesässä kasvaville toukille. Ne liikkuvat pitkiä matkoja selvästi havaittavia muurahaispolkuja pitkin seinillä ja lattioilla. Faaraomuurahaiset syövät kaikenlaista, erityisesti eläinkunnasta peräisin olevaa ravintoa, kuolleita hyönteisiä ja muita kuolleita eläimiä sekä rottien ja hiirien ulosteita.

Torjunta

Jos pesä löytyy, se on helppo hävittää kuumalla vedellä, höyryllä tai hyönteissumutteella. Useimmiten se sijaitsee luoksepääsemättömässä paikassa kiinteässä rakenteessa. Tämän takia torjunta on ulotettava koko muurahaisten liikkumatilaan rakennuksessa ja tämän yhteydessä oleviin mahdollisiin muihin rakennuksiin. Muurahaisten liikkuma-alue selvitetään asettamalla niiden suosimiin paikkoihin huoneissa, kuten tiskipöytien alle ja lämpöpattereiden viereen syöteiksi pahvilevylle pieniä kasoja jauhettua maksaa. Muurahaiset kerääntyvät niihin. Koko muurahaisten esiintymisalue käsitellään samanaikaisesti käytettävissä olevin syöttivalmistein. Tällöin työmuurahaiset kuolevat eivätkä tuo ravintoa pesään, mutta vararavinnon turvin pesä pysyy vielä pitkään hengissä ja tuottaa uusia yksilöitä. Syötitys uusitaan aina kolmen kuukauden kuluttua ja torjunta tehdään sen mukaan, kunnes faaraomuurahaisia ei enää ilmesty syöteille.

Lisätiedot

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN:952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhoeläinten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138, ISBN 951-9426-32-9.

Kuvauksen laatijat

Irmeli Markkula, MTT