Kurkkukirva
Aphis gossypii
Yleiskuvaus
Kurkkukirva on Suomessa kasvihuonetuholainen, joka lisääntyy parhaiten noin 20°C:ssa.
Tunnistaminen
Kurkkukirvat ovat noin 1-2 mm:ä pitkiä. Niiden tuntosarvet ovat suhteellisen lyhyet, vain hieman yli puolet ruumiin pituudesta. Takaruumiin kärki on lyhyt, kielenmallinen ja siinä on 4-7 karvaa. Kurkkukirvojen paras tuntomerkki on lyhyet, tukevat ja kokonaan mustat selkäputket. Kurkkukirvojen väritys vaihtelee vaaleankeltaisesta vihreänmustaan. Siivellisten kurkkukirvojen pää ja keskiruumis ovat mustia ja niiden takaruumiin väri vaihtelee keltaisesta tumman vihreään.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Kurkkukirva on lähtöisin trooppiselta ja subtrooppiselta alueelta eikä pysty talvehtimaan Suomen luonnossa.
Haitat
Suotuisissa olosuhteissa kurkkukirvat lisääntyvät räjähdysmäisen nopeasti, esimerkiksi kurkulla kurkkukirvapopulaatio voi kasvaa 12-kertaiseksi viikon aikana. Aiheuttamansa imentävioituksen lisäksi kurkkukirva voi levittää yli 50:tä kasvien virustautia. Useita ravintokasveja, esim. kurkku, paprika, munakoiso ja monet koristekasvit.
Torjuntakeinot
Hyvä viljelyhygienia ja liiallisen typpilannoituksen ja kastelun vähentäminen sekä lämpötila-, kosteus- ja valo-olosuhteiden oikea säätely ennaltaehkäisevät kirvaongelmia. Kirvoja voidaan torjua biologisilla torjuntaeliöillä (kirvavainokaiset, kirvasääsken ja harsokorennon toukat, leppäpirkot). Kemialliseen torjuntaan käytetään sallittuja insektidivalmisteita.
Lisätiedot
- Linnamäki, M & Vänninen, I. 2004. Kirvamoniste. Kurssi: Koristekasvien kirvat ja jauhiaiset.
- Kauppapuutarhaliitto: Integroitu kasvinsuojelu
- CABI: Cotton aphid
Kuvaustekstin laatijat
Irene Vänninen ja Erja Huusela-Veistola (Luke) 2015