Jauhokoisa (Ephestia kuehniella)

Jauhokoisa
(Ephestia kuehniella)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • Kuusijalkaiset (Hexapoda)
            • Hyönteiset (Insecta)
              • Perhoset (Lepidoptera)
                • Imukärsälliset perhoset (Glossata)
                  • Erilaissuoniset perhoset (Heteroneura)
                    • Kaksiaukkoiset perhoset (Ditrysia)
                      • Koisamaiset (Pyraloidea)
                        • Nopsakoisat (Pyralidae)
                          • Phycitinae
                            • Phycitini
                              • Ephestia
Kuva: Ritva Talman, Luomus, CC-BY-SA-4.0
Jauhokoisa (Ephestia kuehniella) - Ritva Talman, Luomus, CC-BY-SA-4.0

Luonnehdinta

Jauhokoisa on myllyjen ja leipomojen pahimpia ja sitkeimpiä tuholaisia. Kodeissa aiheuttavat haittaa tuotteissa esiintyvien toukkien lisäksi myös huoneissa lentelevät perhoset, joita joskus luullaan vaatekoiksi.

Jauhokoisan siivenkärkien väli on 2 cm. Etusiivet ovat lyijynharmaat ja niissä on poikittain tummia siksak -kuvioita. Toukka on 2 cm pitkä, vaalea, pehmeäihoinen ja harvakarvainen. Selkäkarvojen tyvessä on tumma pilkku, joka puuttuu mm. keittiökoisan toukalta.

Alkuperä ja levinneisyys

Jauhokoisa levisi Eurooppaan ja Suomeen jauhotoimitusten mukana 1900 -luvun alussa. Se elää myllyissä ja leipomoissa.Toukka suosii vehnäjauhoja, mutta esiintyy muissakin jauhoissa, leipomotuotteissa ja siirtomaatavaroissa, mutta ei jyvissä.

Haitat

Jauhokoisan toukka erittää hämähäkinseittiä muistuttavaa rihmaa, joka aiheuttaa jauhojen paakkuuntumista. Harmaa, huopamainen paakkuuntunut massa sisältää runsaasti toukkien tummia ulostehiukkasia ja siihen toukat koteloituvat. Myös myllyjen koneistot voivat saastua. Ellei mitään tehdä, jauhopaakut voivat tukkia elevaattoriputket. Joskus jauhokoisaa tavataan jauhopakkauksissa, jotka ovat olleet jonkin aikaa varastoituina vähittäiskaupassa tai ruokakomerossa ja tuotteeseen on myllyssä joutunut munia. Aikaa myöten munat ovat kehittyneet toukiksi, koteloiksi ja lopulta aikuisiksi perhosiksi.

Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa. Se lentää öisin. Päivät se istuu hämärissä ja varjoisissa paikoissa seinillä ja katoissa siivet suljettuina. Munat kehittyvät toukiksi noin kymmenessä vuorokaudessa 20 asteen lämpötilassa ja aikuisiksi noin neljässä kuukaudessa. Lämpimissä sisätiloissa voi siis kehittyä kolme sukupolvea vuodessa. Laji kestää pakkasta melko hyvin, lyhyen aikaa noin 15 astetta  C.

Torjunta

Jauhokoisan torjunta on vaikeata, koska toukat voivat jauhopölyn myötä levitä saastuneen rakennuksen kaikkiin osiin ja  torjunta-aineiden käyttö myllyissä ja leipomoissa on hankalaa. Vaaditaan jatkuvaa valppautta, jotta kanta pysyisi niin pienenä, ettei siitä ole haittaa.

Torjunnan perustan muodostavat säännölliset tarkastukset ja laitteiden puhdistukset sekä nopea tuotekierto. Tuote- ja varastotilat on pyrittävä pitämään mahdollisimman kylminä, vaikka se vaikeuttaakin nissä työskentelemistä. Kohdelämmitys työpaikalla parantaa työolosuhteita. Tämän seurauksena perhoset kuitenkin hakeutuvat juuri näihin paikkoihin ja lisääntyvät ajan mittaan. Aikuiset perhoset voidaan torjua sumutuksin. Seisokkien aikana on myllyjen ja leipomoiden kaikki tyhjät tilat puhdistettava ja desinfioitava. Lämpökäsittely + 55 C ja kesto 20 tuntia tuhoaa kaikki kehitysasteet.

Lisätiedot

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula: Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN:952-5272-61-3.

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.

Kuvauksen laatijat

Irmeli Markkula, MTT