Kasvihuonekoisa (Duponchelia fovealis)

Kasvihuonekoisa
(Duponchelia fovealis)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Niveljalkaiset (Arthropoda)
          • Kuusijalkaiset (Hexapoda)
            • Hyönteiset (Insecta)
              • Perhoset (Lepidoptera)
                • Imukärsälliset perhoset (Glossata)
                  • Erilaissuoniset perhoset (Heteroneura)
                    • Kaksiaukkoiset perhoset (Ditrysia)
                      • Koisamaiset (Pyraloidea)
                        • Nokkakoisat (Crambidae)
                          • Spilomelinae
                            • Duponchelia
Kuva: Valter Jacinto, CC-BY-NC-SA-4.0
Kasvihuonekoisa (Duponchelia fovealis) - Valter Jacinto, CC-BY-NC-SA-4.0

Luonnehdinta

Kasvihuonekoisa on kasvihuoneissa tuholaisena esiintyvä perhoslaji, joka ei pysty talvehtimaan Suomessa ulkona.

Tunnistaminen

Aikuiset kasvihuonekoisat ovat ruskeita, niiden etusiivissä on vaalea nauhamainen kuvio. Perhosten siipiväli on 19-21 mm. Hyvä tuntomerkki on aikuisten ylöspäin kääntyvä takaruumiin kärki. Perhonen munii vaaleanpunaiset/punaiset n.0,5 mm:n kokoiset munat useimmiten lehtien alapinnalle yksittäin tai pieniin (<10) ryhmiin, kattotiilimäisesti osittain päällekkäin. Munia voi olla myös kasvualustan pintakerroksessa. Kooltaan 20-30 mm pitkien toukkien väri vaihtelee kermanvaaleasta ruskeaan, niiden selkäpuolella on pareittain tummia läikkiä. Mustan pääkapselin takana on neljä tummaa täplää. Aikuiset lentävät pääasiassa yöllä, myös toukat aktiivisempia hämärässä/yöaikaan.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Laji on lähtöisin Välimeren alueelta ja Kanariansaarilta, eikä se pysty talvehtimaan Suomessa ulkona. Laji leviää taimiaineiston mukana.

Haitat

Kasvihuonekoisa aiheuttaa vioitusta monilla koristekasveilla. Suomessa sitä on esiintynyt mm. tulilatvalla,  joulutähdellä ja gerberalla. Tyypillistä vioitusta ovat reiät lehdissä kasvin tyvellä, mutta voi vioittaa myös juuria, varsia ja kukkanuppuja.

Torjunta

Bacillus thuringiensis–käsittelyt sopivat toukkien torjuntaan. Petopunkkeja voi käyttää munien ja nuorimpien toukkien torjuntaan. Kemialliseen torjuntaan soveltuvat yleistorjunta-aineet, mutta lajin piilotteleva elintapa heikentää torjuntatulosta. Hyvä viljelyhygienia estää lajin leviämistä.

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Irene Vänninen ja Erja Huusela-Veistola (Luke) - päivitetty 9.12.2015