Miksi komealupiini on haitallinen vieraslaji?
Näyttävä komealupiini on haitallinen vieraslaji, jonka torjunta herättää tunteita. Violettina hehkuva lupiinimeri on kaunis näky – miksi sellainen ei ole toivottu lisä luontoomme?
Äkkiseltään ajattelisi, että vieraslajit lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Nehän ovat uusia lajeja paikalliseen lajistoon. Todellisuudessa vieraslajit ovat yksi suurimmista uhkista alkuperäisluonnollemme. Ne valtaavat elintilaa ja voivat levittää tauteja tai alkuperäiset lajit risteytyvät niiden kanssa. Lisäksi alkuperäislajit eivät välttämättä ole sopeutuneet niiden hyödyntämiseen. Vieraslajit voivat olla myrkyllisiä alkuperäislajeille tai niiden myötä ravintoketjun tasapaino voi järkkyä.
Komealupiini on tyypillinen esimerkki haitallisesta vieraslajista. Se on tehokas leviäjä ja elintilan valtaaja. Se on monille lajeille myrkyllinen ja muuttaa kasvualustansa maaperää. Näiden vaikutusten vuoksi komealupiini on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, jota koskevat muun muassa maahantuonti- ja kasvatuskielto.
Komealupiinin monet haitat
Voimakkaasti leviävillä kasvustoillaan komealupiini vie elintilaa muilta kasveilta ja varjostaa muiden kasvien taimia. Se myös rehevöittää kasvualustaansa typensitojabakteerien avulla. Siksi karuun maaperään tottuneet kasvit eivät viihdy lupiinin valtaamilla alueilla.
Lupiini kilpailee pölyttäjistä alkuperäisen kasvilajiston kanssa. Se ei kuitenkaan tuota mettä, mutta pölyttäjät voivat hyödyntää sen siitepölyä ravintonaan. Tosin siitepöly sisältää lupaniinia, joka tutkimustulosten mukaan voi haitata pölyttäjien lisääntymistä. Komealupiini ei myöskään kelpaa perhosentoukille ravintokasviksi. Siksi komealupiini voi vaikuttaa negatiivisesti myös paikallisiin hyönteispopulaatioihin.
Pölyttäjien ohella lupiinin tuottamilla biokemiallisilla yhdisteillä voi olla vaikutusta myös muihin kasveihin. Sen tuottamat yhdisteet voivat jopa estää muita kasveja itämästä. Vieraslajikasvien kohdalla vaikuttaa olevan tavallista, että alkuperäislajisto ei ole sopeutunut niiden tuottamiin yhdisteisiin. Tämä kiihdyttää entisestään alkuperäislajien katoa ja toisaalta edistää vieraiden kilpailijoiden voimakasta leviämistä. Näin on myös komealupiinin kohdalla
Alkuperäisten elinympäristöjen uhka
Auton kyydistä katsottuna teiden varret näyttävät usein karuilta ja harmailta, ja siksi lupiinia on helppo pitää toivottuna pientareiden koristuksena. Tienpientareilla on kuitenkin monelle uhanalaiselle niittylajille tärkeä rooli. Perinneympäristöjen kadotessa monet niityistä riippuvaiset lajit ovat löytäneet kodin avoimilta tienpientareilta. Monet näistä lajeista ovat vaatimattoman näköisiä, eikä niiden katoamista välttämättä huomaa. Silti ne ovat tärkeä osa alkuperäisen ekosysteemimme kokonaisuutta.
Komealupiini oli jo ehtinyt levittäytyä laajalle, kun se säädettiin haitalliseksi vieraslajiksi ja sen järjestelmällinen torjunta aloitettiin. Vieraslajilupiinin hävittäminen kokonaan on tuskin enää mahdollista, mutta se tulisi poistaa luontoarvoiltaan tärkeiltä alueilta, mukaan lukien tienvarsikohteilta. Lisäksi komealupiinin leviäminen uusiin luontotyyppeihin voidaan vielä estää. Uhkana on, että se leviää pihoilta ja pientareilta lehtoihin ja niityille, jotka ovat monen uhanalaisen lajin viimeisiä turvapaikkoja. Komealupiinin torjunta voi paikoin vaikuttaa hävityltä taistelulta, mutta silti ei kannata vielä luovuttaa.