Haitallisen kurtturuusun tunnistaminen ja torjunta pihalla ja puutarhassa

Kurtturuusun tärkeimmät tuntomerkit
Kuva 1. Kurtturuusun tärkeimmät tuntomerkit. Pääset tarkastelemaan kuvaa lähemmin, kun klikkaat sen auki ja sen jälkeen uudestaan.
 
Kurtturuusu (Rosa rugosa), mukaan lukien sen valkokukkainen muoto (R. rugosa f. alba), on kansallisesti haitallinen vieraslaji. Sen maahantuonti, myynti ja ostaminen on kielletty, eikä sitä myöskään saa päästää leviämään ympäristöön. Kurtturuusun kasvattaminen on kiellettyä 1.6.2022 lähtien (lue lisää täältä). Täten kiinteistönomistajan tai -haltijan on hävitettävä pihallaan kasvava kurtturuusu. Kurtturuususta jalostetut tarhakurtturuusut (R. rugosa -ryhmä) eivät ole kiellettyjä, joten on tärkeää erottaa kurtturuusut niistä sekä muista ruusulajeista. 
 
Tiheä kurtturuusupensaikko uhkaa luonnon monimuotoisuutta, erityisesti hiekkarantojen, dyynien ja rantaniittyjen eliöyhteisöjä, sekä haittaa rantojen virkistyskäyttöä. Kurtturuusu leviää uusille kasvupaikoille lintujen mukana sekä vesiteitse kelluvien siementensä ja kiulukoidensa avulla pitkienkin matkojen päähän. 
 
Kurtturuusun tuntomerkit
 
Kurtturuusu on 0,3-1,5 metriä korkea, tiheitä kasvustoja muodostava pensas. Se muodostaa runsaasti juurivesoja, joiden avulla kasvustot voivat ulottua laajalle alueelle. Nimensä mukaisesti kurtturuusun lehdet ovat kurttupintaiset, ryppyiset, paksut ja alapuolelta tiheäkarvaiset. Kurtturuusun tiheästi sijaitsevat piikit ovat suoria, vaihtelevan kokoisia ja karvaisia. 
 
Kurtturuusu kukkii kesä-syyskuussa suurin, yksinkertaisin kukin, joiden väri voi vaihdella aniliininpunaisesta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Kukkaperä on usein käyrä. Loppukesästä kypsyvät kurtturuusun marjat eli kiulukat ovat punaisia ja muodoltaan keskeltä hieman litistyneitä, naurismaisia (kuva 1).
 
Miten erotan muista ruusuista?
 
Ruusulajeja ja -lajikkeita on lukuisia, joten haitallisen kurtturuusun erottaminen muista ei ole aivan yksinkertaista. Kurtturuusun tunnistamisessa on kiinnitettävä huomiota useaan tuntomerkkiin. Apua voit katsoa alla olevasta tunnistuskaaviosta (kuva 2).
 
Helpointa on ensiksi tarkastella kukkia. Kurtturuusulla on yksinkertaiset kukat, joissa on lähes aina viisi terälehteä. Jos ruusun kukat ovat osin tai täysin kerrottuja eli niissä on runsaasti terälehtiä, ei kyseessä ole lain tarkoittama, hävitettävä kurtturuusu. Vaikka useilla sallituilla tarhakurtturuusulajikkeilla on kerrotut kukat, myös lajikkeita yksinkertaisin kukkasin löytyy. Jotta kurtturuusun voisi erottaa niistä, on tarkasteltava myös muita tuntomerkkejä. 
 
Kurtturuusun kukka on suuri, halkaisijaltaan 8-10 cm, kun taas esimerkiksi juhannusruusun (R. spinosissima, ent. pimpinellifolia) ja metsäruusun (R. cinnamomea, ent. majalis) kukat ovat pienemmät. Lisäksi kukkien terälehtien väristä saattaa saada apua tunnistamiseen: kurtturuusun kukat ovat monesti aniliininpunaisia tai valkoisia, kun taas tarhakurtturuusuilla terälehtien väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen ja hempeän persikkaiseen.  Saariston alkuperäiseen ruusulajistoon lukeutuvalla heleäorjanruusulla (R. vosagiaca, ent. dumalis) ja himmeäorjanruusulla (R. caesia) terälehdet ovat hennon vaaleanpunaiset. 
 
Toinen hyvä erottamiskeino on tarkastella varsia ja oksia. Kaikista ruusuista vain kurtturuusun varret ovat tiheäkarvaisia, risteymillä ja useimmilla lajikkeilla ne ovat niukemmin karvaisia. Kaljuvartiset ruusut eivät ole kurttu- tai tarhakurtturuusua. Hävitettävällä kurtturuusulla on tiheässä erikokoisia suoria ja karvaisia piikkejä, kun taas esimerkiksi orjanruusuilla ja valamonruusulla (R. Francofurtana -ryhmä 'Splendens') käyrät piikit ovat harvemmassa.
 
Hyvänä tuntimerkkinä toimii myös lehtien kurttuisuus ja paksuus, sillä muiden ruusujen lehdet ovat tyypillisesti ohuehkoja ja sileähköjä. Tarkempi silmäys lehden alapintaan paljastaa, että kurtturuusulla se on tiheän karvan peittämä, kun taas vaikkapa karjalanruusulla (R. acicularis) alapinta on harvakarvainen ja nukkeruusulla (R. nitida) sileä.
 
Loppukesästä erottavana tekijänä voi toimia kiulukan muoto sekä osittain myös väri: kurtturuusun kiulukat ovat muodoltaan naurismaiset ja väriltään kypsinä tomaatinpunaiset, kun taas orjanruusuilla ja karjalanruusulla muodoltaan pitkänomaiset ja juhannusruusulla punamustat ja pallomaiset. Mikäli kiulukoita ei kehity laisinkaan, ei kyseessä ole hävitettävä laji tai lajike.
 
Lisäksi voi tarkastella pensaan kokoa ja kasvutapaa: orjanruusut, kaljukoiranruusu (R. canina) ja karvakoiranruusu (R. corymbifera, ent. R. canina subsp. dumentorum) kasvavat jopa 2-4 metriä korkeina yksittäispensaina, eivätkä muodosta laajoja, matalia kasvustoja kurtturuusun tapaan. 
 
Kurtturuusun tunnistuskaavio
Kuva 2. Kurtturuusun tunnistaminen. Pääset tarkastelemaan kuvaa lähemmin, kun klikkaat sen auki ja sen jälkeen uudestaan.
 
 
Torjunta ja hävittäminen 
 
Kurtturuusun torjunta ja hävittäminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Kotipihoille ja puutarhoihin suositeltavia ovat erityisesti mekaaniset torjuntakeinot, kuten näännyttäminen toistuvilla alasleikkauksilla. 
 
Pienen pensaan voi kiskoa juurineen pois maasta. Suuremmat pensaat kannattaa ensin leikata alas ja sitten kaivaa juurakko kokonaan pois maasta. Koska juuren palasia saattaa jäädä maahan, on kasvustoa syytä tarkkailla tulevina vuosina ja mahdolliset uudet taimet kitkeä pois.
 
Kurtturuusun näännyttämismenetelmän etuna on, ettei siitä synny paljoa hankalasti hävitettävää kasvi- ja maa-ainesjätettä.  Se soveltuu hyvin myös kivikkoisille paikoille, joilta juurakoita on kokonaan hankala poistaa. Näännytettäessä kaikki ruusun uudet, vihreät versot katkaistaan pois. Ensimmäisenä vuonna tämä on toistettava 3–4 kertaa. Seuraavina vuosina uudet versot katkaistaan pari kolme kertaa kasvukauden aikana. Muutamassa vuodessa pensas kuolee juurakkoa myöten.
 
Alas leikatun kasvuston voi myös peittää paksulla ja tukevasti kiinnitetyllä peitteellä. Peitteen tulee olla reunoilta yli metrin laajempi kuin torjuttava kasviesiintymä. Peitteen annetaan olla paikallaan 2-3 vuotta ja tarvittaessa peitteen ulkopuolelta tulevat versot kitketään pois.
 
Kasvijätteen hävittäminen vaatii huolellisuutta. Erityisesti kaikki leviämiskykyisiä kasvinosia, kuten siemeniä, kiulukoita ja juuren osia sisältävä kasvijäte on hävitettävä asianmukaisesti, eikä sitä saa varastoida tai viedä luontoon. Mikäli kiulukoita on jo ehtinyt muodostua, on ne hävitettävä poltettavaksi ohjautuvan sekajätteen mukana tai toimitettava vieraslajijätteenä jäteasemalle. Samalla tavoin voidaan hävittää myös pieniä määriä juurakkoa ja juurten palasia sisältävää maa-ainesta.
 
Pakkaa leviämiskykyiset kasvinosat mieluusti kahteen, tiiviisti suljettuun jätesäkkiin ennen sekajätteeseen laittamista. Leikatut oksat sekä näännyttämisestä jäljelle jääneet leikatut rangat kuivataan. Sen jälkeen ne voidaan jättää kasvupaikalle maatumaan, hakettaa, polttaa tai toimittaa risujätteenä jäteasemalle. Kuljetuksessa on aina varmistettava, ettei mitään kasvinosia pääse leviämään kuormasta. Aina kannattaa kuitenkin tarkistaa oman alueen ohjeistus.  
 
Voit hyödyntää kurtturuusun kiulukat keittämällä ne hilloksi tai soseeksi. Terälehdet voi ripotella kylpyveteen tai kuivata teeksi.
 
Vaihtoehtoja kurtturuusulle
 
Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja. Onnistuneen hävitystyön jälkeen kurtturuusun voi korvata toisella lajilla. Hyviä vaihtoehtoisia ruusulajeja ja -lajikkeita löytyy lukuisia, kuten esimerkiksi:
  • Karjalanruusu (R. acicularis)
  • Metsäruusu (R. cinnamomea) ja sen kerrannaislajikkeet, kuten tornionlaaksoruusu (’Tornedal’) tai mökinruusu (’Foedundissima’)
  • Tarhakurtturuusulajikkeet (R. rugosa -ryhmä), jotka eivät tee kiulukoita, kuten valkoinen ’Marie Bugnet’ sekä vaaleanpunaiset ’Ritausma’, ’Martin Frobisher’ ja ’Roselina’.
  • Neilikkaruusut (R. Grootendorst -ryhmä) eivät tee kiulukoita.
  • Perinteiset, vähän kiulukoita tekevät: tarhakurtturuusulajikkeet ’Katri Vala’ ja ’Pohjolan kuningatar’ sekä R. Gallica ’Leskelä’.

 

Teksti: Miia Jauni, Luonnonvarakeskus (Luke). Lisäksi teksti kommentoineet seuraavat asiantuntijat: Terhi Ryttäri, Syke; Henry Väre, Luomus; Jyri Uimonen, Puutarhaliitto; Marika Rastas, Luke; Sannakajsa Velmala, Luke; Erja Huusela-Veistola, Luke; Eeva-Maria Tuhkanen, Luke; Lauri Urho, Luke; Heikki Nuorteva, Luke.

Grafiikka: Jouni Hyvärinen

Kirjallisuus ja lähteet:
 

Lue lisää kurtturuususta, sen haitoista ja torjunnasta sekä ilmoita havainnot: https://vieraslajit.fi/lajit/MX.38815/show

 

Bruun, H.H. 2005. Rosa rugosa Thunb. ex Murray. Biological Flora of the British Isles. Journal of Ecology 93, 441–470.

CABI. 2019. Rosa rugosa. Datasheet. Linkki sivulle

Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. 1998. Retkeilykasvio. 4. täysin uudistettu painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.

Jauni, M. & Seppälä, M. 2017. Kotipihan valtaajat – opas haitallisten vieraslajien torjuntaan. Into Kustannus Oy, Helsinki.

Mossberg, B. & Stenberg, L. 2006. Suuri Pohjolan Kasvio. 2. painos. Kustannusosakeyhtiö, Tammi, Helsinki.

Rautio, P. 2013: Tuoksuvat tarhakurtturuusut. – 74 s. Suomen Ruususeura Ry – Finska Rosensällskapet Rf.

Weidema, I. (2006): NOBANIS – Invasive Alien Species Fact Sheet –Rosa rugosa. – From: Online Database of the European Network on Invasive Alien Species – NOBANIS www.nobanis.org . PDF saatavissa

 
 

 

Kuva: