Espanjansiruetana

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Espanjansiruetana on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Nykytutkimuksen mukaan espanjansiruetana voi isoina määrinä esiintyessään aiheuttaa vahinkoa muille lajeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Lisäksi, niihin liittyvän tautiriskin vuoksi, ne voivat myös aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle. Siksi kiinteistön omistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuus koskee espanjansiruetanaa. Kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän kansallisesti haitalliseksi säädetyn vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos haitallisen vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle. 

Espanjansiruetana on Etelä-Euroopasta lähtöisin oleva kulttuurisidonnainen vieraslaji, joka on levinnyt 1900-luvun loppupuolella laajalle Keski- ja Pohjois-Eurooppaan ihmisen mukana tahattomasti. Espanjansiruetana on väritykseltään vaihteleva, kookas, täysikasvuisena noin 7–14 cm:n pituinen etana. Kaikkiruokainen laji on sopeutunut hyvin Suomen viileään ilmastoon.

Espanjansiruetana kasvaa 7–14 cm:n pituiseksi. Sen väritys on hyvin vaihteleva. Suomen yksilöt ovat yleensä olleet murretun oranssinpunaruskeita, likaisenruskeita tai mustia. Nuorilla yksilöillä saattaa olla kyljillä tummat pitkittäisjuovat. Oikealla kyljellä oleva hengitysaukko on espanjansiruetanalla kilven puolivälin etupuolella. Selkä on harjaton ja kupera, päältä katsoen espanjansiruetanan häntäpää on pyöreäreunainen. Jalan alapinta on kokovaalea tai reunoiltaan hieman keskiosaa tummempi. Lima on jokseenkin väritöntä. Espanjansiruetanalle on tyypillistä esiintyä joukoittain – kun löytää yhden on lähistöllä yleensä muitakin.

Espanjansiruetanaa ei pidä sekoittaa suurikokoiseen, usein lähes mustaan tai mustan ja valkean viiruiseen, joskus harmaaseen ukkoetanaan (Limax cinereoniger), jonka jalan alapinnan reunat ovat jyrkkärajaisen mustat ja keskiosa valkea. Ukkoetana kuuluu maamme alkuperäiseen lajistoon, eikä sitä ole syytä hävittää. Kummankin lajin suuren värivaihtelun vuoksi lajien erottaminen voi olla hankalaa. Lajit voi kuitenkin erottaa hengitysaukon sijainnin perusteella. Ukkoetanan hengitysaukko sijaitsee vähän kauempana päästä kuin espanjansiruetanalla, ukkoetanalla se on kilven puolivälin takapuolella. Lisäksi ukkoetanalla on selässään pitkittäinen harjanne, joka päättyy häntäpäässä terävään kärkeen. Harjanne puuttuu siruetanoilta, joiden selkäpuoli on tasaisen kupera. Ukkoetana ei esiinny koskaan joukoittain, vaan yleensä yksittäin.

Nuoret oranssinruskeat, tumman kylkiraidan omaavat espanjansiruetanat saattavat muistuttaa Suomen yleisintä etanalajia metsäetanaa (Arion fuscus). Metsäetana jää suurimmillaankin noin 7 cm pituiseksi ja sen erittämä lima on oranssia. Metsäetanoiden pääelinympäristö on metsä, tosin niitäkin elää pihoilla ja puistoissa, mutta yksittäin, ei joukoittain kuten espanjansiruetana.

Lue lisää espanjansiruetanan erottamisesta muista etanalajeista etanoiden tunnistuskaaviosta.

Lisäohjeita espanjansiruetanan tunnistamiseen.

Vertaile espanjansiruetanaa ukkoetanaan ja metsäetanaan vieraslajien tunnistamista käsittelevässä pinkassa Pinkka-verkko-oppimisympäristössä.

Espanjansiruetana on Euroopasta lähtöisin oleva vieraslaji, jonka tarkka alkuperä ei ole tiedossa. Nykytiedon mukaan laji on peräisin Ranskan ja Länsi-Saksan alueelta. Laji on levinnyt 1900-luvun loppupuolella laajalle Keski- ja Pohjois-Eurooppaan. Ensimmäiset havainnot lajista ovat Ruotsista vuonna 1975, Norjasta 1988, Tanskasta 1991 ja Islannista 2003.

Lajilla tiedetään olevan mm. Ruotsissa, Norjassa ja Ahvenanmaalla paikoitellen erittäin vahvat kannat. Manner-Suomessa ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 1994. Nykyisellään laji on vakiintunut Suomeen pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Lajin havaintoilmoitusmäärät vaihtelevat vuosittain. Havaintoja on kertynyt eniten leutojen talvien jälkeen sekä sateisina ja lämpiminä syksyinä. Suomessa on tiettyjä alueita, joilla kanta on jo erittäin runsas. Eniten havaintoilmoituksia on Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta.

Espanjansiruetanan munat ja nuoret yksilöt kulkeutuvat paikasta toiseen maansiirtojen sekä erilaisten kukka- tai puuntaimien, sipulien ja muiden kauppapuutarhatuotteiden juuristoja ympäröivien multapaakkujen mukana. Laji voi siirtyä myös lehtikasojen ja kompostien välityksellä.

Espanjansiruetana on kaksineuvoinen (hermafrodiitti) eli yksi yksilö voi samaan aikaan toimia sekä naaraana että koiraana. Parittelun jälkeen molemmat yksilöt voivat tuottaa munia, minkä vuoksi kanta voi kasvaa nopeasti.

Tavallisesti aikuiset espanjansiruetanat kuolevat Suomessa talvella, mutta osa aikuisista voi kuitenkin talvehtia leutoina talvina tai suotuisissa paikoissa. Espanjansiruetanan munat ovat hyvin talvehtimiskykyisiä.

Espanjansiruetana on kaikkiruokainen massalaji, joka on sopeutunut Suomen viileään ilmastoon. Etana voi liikkua jopa 50 metriä yössä, ja se syö yleensä oman painonsa verran (10 g) vuorokaudessa.

Espanjansiruetanalle kelpaa puutarhojen monenlainen ravinto ja voi näin aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Se syö koriste- ja hyötykasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita. Espanjansiruetanat syövät myös eläinten raatoja, mm. kuolleita lajitovereitaan, minkä vuoksi ne ovat saaneet kansanomaisen tappajaetana-nimensä.

Ilmastonmuutos lisää populaatioiden kokoa ja näin myös lajin vahingollisuutta pohjoisilla viljelyalueilla, ja aiheuttaa edelleen lisääntyvän kasvintuotantoriskin. Muualla Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että espanjansiruetana voi risteytyä muiden etanoiden kanssa aiheuttaen näin haittaa myös alkuperäisille lajeille. Lisäksi espanjansiruetanan erittämä lima voi sisältää bakteereita (mm. listeria), jotka voivat olla haitallisia sekä ihmisille että kotieläimille. Ruotsin eläinlääketieteellisellä laitoksella (SVA) on todettu, että espanjansiruetana voi toimia väli-isäntänä ns. sydänmadolle (Angiostrongylus vasorum), joka on haitallinen koiraeläimille.

Useimmissa tapauksissa etanan leviämistä on mahdollista torjua melko pienin toimenpitein. Pahimmissa tapauksissa vaaditaan kuitenkin suurienkin maamassojen käsittelyä etanakannan tuhoamiseksi.

Tehokkainta espanjansiruetanan torjunta on keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia. Etana munii kerralla noin 20–30 munaa ja jatkaa munintaansa pitkin kesää ja syksyä juuri kosteiden kausien aikaan. Sukukypsät etanat olisi siis syytä tuhota heti keväällä ja aina ennen munintaa.

Kotipuutarhoissa espanjansiruetanat kerätään esimerkiksi grillipihtejä apuna käyttäen, jolloin säästytään espanjansiruetanoiden liimamaisen tarttuvalta limalta. Infektioriskin (listeria, E.coli) vuoksi etanoita käsiteltäessä on syytä käyttää kertakäyttökäsineitä. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan vaikkapa kosteutta kerääviä lautoja tai juuttisäkkejä, joiden alle etanat kerääntyvät.

Nilviäisillä on kehittynyt hermosto ja luultavasti kyky tuntea kipua. Koska eläinsuojelulain mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, espanjansiruetanat pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti. Tehokkaita ja suositeltavia lopetustapoja ovat etanan pään leikkaaminen saksilla sarvien välistä pitkittäin, jolloin pään hermorengas menee poikki tai etanan pään murskaaminen riittävällä voimalla esim. kivellä kovalla alustalla niin, että isku on mahdollisimman tehokas.  Suositeltava tapa on myös etanan tainnutus miedossa (5 %) ja lopetus vahvassa alkoholiliuoksessa (esimerkiksi denaturoitu sprii, etanolipitoisuus yli 80 %). Etanoita voi lopettaa myös rapujen tapaan pudottamalla ne yksitellen kiehuvaan veteen, jolloin veden tulee kiehua voimakkaasti koko ajan.  Vaihtoehtoisesti voi etanoiden päälle kaataa runsaasti (vähintään kaksinkertainen määrä) kiehuvaa vettä. Etanoiden lopettamiseen on käytetty myös 10 % väkiviinaetikkaliuosta tai pakastamista, mutta niitä ei suositella käytettäväksi. Suolaa tai muita heikosti tehoavia myrkkyjä ei tule käyttää. Etanoita ei myöskään saa haudata elävältä, eikä leikata poikittain, sillä silloin etupää voi jäädä henkiin. Kuolleet etanat on syytä toimittaa hyvin pakattuna sekajätteen mukana poltettavaksi.

Etanoiden torjuntaan pelto- ja puutarhakasveilta viljelysmailla, puutarhassa ja kasvihuoneessa on saatavilla rautafosfaattivalmisteita ja biologisia sukkulamatovalmisteita. Osa valmisteista on sallittuja myös kuluttajakäyttöön.

Laajoilla tuhoalueilla etanan saastuttamat maa-alueet kuoritaan 10 cm:n syvyydeltä. Kuorittu maa kaadetaan maahan kaivettuun kuoppaan tai läjitetään kasoiksi paikan päällä. Kuoppa ja maakasat peitetään paksulla maakerroksella. Todennäköisesti 0,5 metrin paksuinen maakerros on riittävä. Peittomaakerroksen tehoa lisää sen tamppaaminen tiiviiksi. Paksu ja tiivis maakerros estää kehittyvien etanoiden pääsyn maan pinnalle. Alueella on syytä käyttää myös rautafosfaattivalmistetta.

Espanjansiruetanan erittämä lima suojaa sitä pedoilta. Lajin luontaisia vihollisia ovat mm. kovakuoriaisiin kuuluvat maakiitäjäiset, sukkulamadot, siilit, mäyrät, muutamat linnut (rastaat, sinisorsa, ankat).

Espanjansiruetanat kannustetaan poistamaan tavattaessa pihoilla, puutarhoissa ja julkisilla alueilla sekä järjestämään torjuntatalkoita.

Jos alueelta on tavattu espanjansiruetanaa, nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus kannattaa pitää matalana ja siistinä. Näin etanat eivät löydä suojaa kuivumista vastaan. Myös lehti- ja risukasat on hyvä poistaa, jolloin etanoille ei jää talvehtimispaikkoja.

Kompostin päälle ripotellaan kalkkia, joka imee etanoista veden. Kompostin kalkitseminen on syytä rajoittaa vain espanjansiruetanan torjuntaan, sillä kalkki haittaa kompostin pieneliöiden toimintaa. Avokomposteja on myös syytä välttää. 

Espanjansiruetanan torjunnassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota esiintymiin ja leviämisväyliin, joista laji leviää helposti ympäristöön. On tärkeää estää lajin leviäminen taimien, puutarhajätteen ja maansiirtojen mukana. Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää espanjansiruetanan leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen tai kasvien mukana.

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

CABI: Arion vulgaris (Spanish slug)

Engstrand, Kerstin, 2010. APUA! Etanat hyökkäävät. Tammi, Helsinki, 120 s. ISBN 978-951-31-5416-5. Suomentanut Iiris Kalliola. - Taskukokoinen opas espanjansiruetanan tunnistamiseen ja torjuntaan.

EPPO: Arion vulgaris (ARIOVU)

Etanoiden tunnistuskaavio. Luke 2023.

Göteborgin Luonnontieteellinen museo: Snigelakuten - första hjälpen mot mördarsniglar

Hietala, Annemari 2011. Espanjansiruetana Arion lusitanicus. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, ympäristönsuojeluosasto. (PDF 15 s.)

Huusela-Veistola, E., Lindqvist, B. 2020. Espanjansiruetana - levinneisyys, haitat ja hallintakeinot Suomessa. Teoksessa Huusela-Veistola ym. 2020. Ehdotus kansallisesti haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:32 s. 103-107. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-939-4

Vieraslajit.fi: Espanjansiruetanan tunnistaminen

Valtioneuvoston asetus  vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190704

Yle LUONTO: Tunnistatko espanjansiruetanan?