Leipäkuoriainen

Leipäkuoriainen esiintyy tuholaisena kodeissa, leipomoissa ja maustevarastoissa. Aikuinen kuoriainen on 2,5-3,5 mm pitkä, ruosteenruskea ja tiheäkarvainen. Toukka on 3 mm pitkä, käyrä, vaalea ja harvakarvainen.

Leipäkuoriaisen ruumis on liereä ja selvästi leveyttään pidempi. Pää jää huppumaisen etuselän alle piiloon ylhäältä tarkasteltuna. Tuntosarvet ovat etuselän leveyden mittaiset ja päättyvät kolmeen nuijajaokkeeseen, jotka ovat muita jaokkeita pidempiä ja leveämpiä. Raajat ovat lähes yhtä pitkät, kuin tuntosarvet. Leipäkuoriaisen pintaa peittää tiheä keltainen pystykarvoitus ja peitinsiivissä on syvät pisterivien muodostamat pitkittäisviirut.

Leipäkuoriainen on levinnyt ympäri maailman kansainvälisen kaupan välityksellä jo vuosisatoja sitten. Linnaeus kuvasi lajin 1758. Lajin alkuperäinen levinneisyysalue ei ole täysin selvillä, mutta sitä on tavattu ainakin Pohjois-Afrikasta ja Välimeren seudulta varhaishistoriallisista ajoista lähtien.

Leipäkuoriainen esiintyy meillä ainoastaan sisätiloissa, sillä se ei kestä Suomen talvea luonnossa. Lajia tavataan lähinnä suuremmissa asutuskeskuksissa, mutta se voi kulkeutua saastuneiden elintarvikkeiden mukana kaikkialle.

Leipäkuoriainen esiintyy luonnollisella esiintymisalueellaan luonnossa mm. käävissä, mutta se elää sisätiloissa myös kuivissa elintarvikkeissa, kuten leivässä, kekseissä, pastassa, riisissä, siemenissä, pähkinöissä, suklaassa, kahvipavuissa, mausteissa ja rohdoksissa, joihin toukka kaivaa käytäviä. Aikuinen kuoriainen kuoriutuu tuotteesta nuppineulanpään kokoisen pyöreän reiän kautta aivan kuin tupajumi puusta. Kuoriutumisjälkiä näkee usein vanhoissa tapeteissa ja kirjojen kansissa, joiden liimana on käytetty jauholiisteriä. Vioitus erottuu tupajumin vioituksesta siinä, etteivät liisterissä olevat käytävät ulotu puuhun, sillä leipäkuoriainen ei elä puumateriaalissa. Leipäkuoriaisen vioitusta havaitaan joskus myös kotiseutumuseoissa esillä olevissa kuivissa reikäleivissä, pettuleivissä tai kurpitsankuorista valmistetuissa esineissä ja laji voi vaurioittaa myös villaa ja nahkaa. Lisäksi se voi järsiä tiensä ulos muovi- ja pahvipakkauksista ja aiheuttaa vaurioita myös kirjoihin ja papereihin.

Jos parveilevia leipäkuoriaisia havaitsee ikkunalaudoilla, on etsittävä niiden alkulähde. Se saattaa olla jokin elintarvike tai mauste-erä, joka hävitetään tai pakastetaan viikon verran -20°C asteen lämpötilassa. Leipomoista tai muista tiloista leipäkuoriaiset hävitetään yleensä puhdistusten yhteydessä, joten varsin harvoin on tarpeellista käyttää kemiallisia keinoja leipäkuoriaisten torjuntaan. Yleensä leipäkuoriaispopulaatiot ovat lyhytaikaisia ja siirtyvät saastuneen ruokaerän mukana kaupasta kotiin. Kotioloissa elintarvikkeiden ja mausteiden säilyttäminen tiivisti suljettavissa rasioissa estää leipäkuoriaisinfestaation tehokkaasti. Mikäli jossain rasiassa esiintyy populaatio, se on helppo hävittää ja laji ei pääse levittäytymään muualle, jos tarjolla ei ole avoimia ravinnonlähteitä ja yleisestä siisteydestä pidetään huolta imuroimalla säännöllisesti leivänmurut ja hävittämällä muut ruoantähteet.

Leipäkuoriaisen elinkierto munasta toukaksi ja kotelosta aikuiseksi kuoriaiseksi tapahtuu optimiolosuhteissa (n. 30 °C ja riittävässä ilmankosteudessa > yli 60%) jopa 40 päivässä. Matalammassa lämpötilassa kehitys on selvästi hitaampaa ja alle 15°C asteen lämpötilassa kehitys on heikkoa tai epäonnistuu. Naaraat voivat elää 2-3 kk, jos ravintoa on riittävästi tarjolla. Aikuiset parveilevat huoneissa hakeutuen ikkunoille tai valaisinkupuihin kohti valoa. 

Leipäkuoriaisella on symbionttisia hiivoja ruoansulatuselimistossään erityisessä elimessä. Nämä tuottavat steroleita ja B-ryhmän vitamiineja ja edesauttavat ravinnon hyödyntämistä ja ovat ilmeisen välttämättömiä lajin kehittymiselle. Kuoriutuvat toukat saavat ensimmäisen hiiva-annoksen munankuorista, joihin hiivaymppi siirtyy naaraan munanasettimen kautta (Edde et al. 2012). 

Anon. 2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.

Edde, Peter A.; Eaton, Marc; Kells, Stephen; Phillips, Thomas 2012. Biology, Behavior, and Ecology of Pests in Other Durable Commodities. Kansas State University: Kansas State Research and Extension. pp. 47–48.

Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. ISBN: 952-5272-61-3.