Harlekiinipirkko (harlekiinileppäpirkko)

Harlekiinipirkkoa (Harmonia axyridis), aiemmin harlekiinileppäpirkko, on käytetty pitkään biologisessa torjunnassa USA:ssa ja viime vuosikymmeninä myös Euroopassa. Se oli erittäin potentiaalinen laji kirvojen ja kilpikirvojen biologisessa torjunnassa, kunnes sen havaittiin olevan helposti leviävä vieraslaji. Torjuntaeliönä harlekiinileppäpirkko on tehokas ja sitä voidaan käyttää erilaisilla viljelykasveilla, mutta sen on havaittu mm. syrjäyttävän luonnonvaraisia lajeja saalistamalla tai kilpailemalla niiden kanssa. Euroopan- ja välimerenmaiden kasvinsuojelujärjestö EPPO on poistanut lajin positiivilistaltaan. Suomessa lajista on tehty yksittäisiä havaintoja 2010-luvulla.

Harlekiinipirkko on yleensä kookas laji, mutta yksilöiden koko vaihtelee 4,9-8,2 mm välillä. Peitinsiipien pohjaväri on keltaoranssi, oranssinpunainen, punainen tai musta. Peitinsiivet voivat olla yksiväriset tai niissä voi olla vaihteleva määrä täpliä, 1-22 kpl. Täplät ovat vaaleilla yksilöillä mustia ja mustilla yksilöillä punaisia. Peitinsiivet ovat hyvin kuperat ja niiden kärkiosassa sauman molemmin puolin on joillain yksilöillä kuoppamainen painauma. Etuselän reunat ovat tavallisesti leveälti valkoiset ja keskiosassa on vaihtelevan kokoisia mustia kuviointeja valkealla pohjalla; pitkänomaisia pisteitä, M-kirjainta muistuttava kuvio tai koko etuselän keskiosa voi olla laajasti musta. Etuselkä voi olla pohjaväriltään myös kellertävä. Pää on vaihtelevasti musta-valkoinen. Lajin raajat ovat yleensä vaaleanruskeat, mutta ne voivat olla myös tummentuneet mustilla yksilöillä. Takaruumiin vatsajaokkeiden ulkoreunat ovat aina vaaleat ja vatsan keskiosa on yleensä enemmän tai vähemmän tummentunut. Harlekiinipirkon erittäin vaihteleva ulkonäkö vaikeuttaa sen varmaa tunnistamista ja se on helppo sekoittaa moniin luonnonvaraisiin leppäpirkkolajeihin, joten havaituista yksilöistä olisi aina hyvä ottaa kuva tai näyte. Lajin voi yleensä tunnistaa seuraavien tuntomerkkien yhdistelmällä: Suuri koko, kuperat peitinsiivet, valko-musta etuselkä, kellanruskeat jalat ja kellanruskeat takaruumiin vatsapuolen reunat.

Harlekiinipirkon toukka on kookas ja kontarastisen mustanharmaan-oranssi. Toukan pohjaväri on mustanharmaa ja sen takaruumiin 5. ensimmäisen jaokkeen sivulla on oranssi laikku, josta nousee oranssi kaksikärkinen piikkimäinen nysty. Oranssi väri muodostaa juovan toukan kylkeen. Lisäksi takaruumiin 1., 4. ja 5. jaokeessa on keskellä 2 vastaavaa oranssia kaksikärkistä piikkimäistä nystyä.

Harlekiinipirkko on peräisin Itä-Aasisassa. Euroopassa se on laajalle levinnyt. Sitä on käytetty klassisessa biologisessa torjunnassa Portugalissa, Kreikassa, Ukrainassa, Tunisiassa ja Italiassa. Suomessa lajista on tehty yksittäisiä havaintoja 2010-luvulla.

Harlekiinipirkko pystyy hyödyntämään ravintonaan erilaisia lajeja ja sillä on vahva kyky luontaiseen leviämiseen. Laji on levinnyt laajalle Euroopan- ja Välimerenmaissa ja sen tiedetään käyttävän ravintonaan myös erilaisia luonnonvaraisia hyötyeliöitä. Harlekiinipirkon pelätään syrjäyttävän eurooppalaisia leppäpirkkolajeja. 

Harlekiinipirkkoa ei saa käyttää biologisessa torjunnassa Suomessa. Lajin luontaista leviämistä voi olla vaikea ennaltaehkäistä, mutta se saattaa tulla Suomeen ulkomaisen kasvimateriaalin mukana.

Lisätietoa EPPOn internetsivuilla

SYKEn tiedote 6.9.2018

Apua leppäpirkkojen tunnistukseen Sami Karjalainen: Suomen leppäkertut (Coccinellidae) (kannattaa tutkia tarkkaan ennen havaintoilmoituksen tekoa; leppäpirkot ovat hyvin vaihtelevia ulkonäöltään!)