Vieraat mantokuoriaisetVieraslaji

Scolytus
Ilmoita havainto

Yleiskuvaus

Eurooppalaiset mantokuoriaiset eivät ole vieraslajeja, vaan ovat mitä ilmeisimmin leviämässä Suomeen ilmaston lämmetessä. Ongelmana on Ophiostoma-sienten aiheuttama hollaninjalavatauti, jota mantokuoriaiset siirtävät puusta toiseen. Puu puolustautuu erittämällä kumimaista eritettä ja tylooseja, jotka puolestaan estävät normaalin vedenkulun puussa. Tauti näkyy aluksi oksien nuutumisena ja myöhemmin kuivumisena. Ensimmäiseksi kellastuvat ja ruskettuvat puiden latvat. Ophiostoma-sienien pääasiallinen vektori on Scolytus multistriatus -kaarnakuoriainen, joka ei toistaiseksi kuulu Suomen hyönteislajistoon. Norjassa vektorina toimii S. multistriatus –kuoriaisen sijaan Scolytus laevis.
 
Hollanninjalavatauti on saanut nimensä siitä, että sienen eristi huonokuntoisista jalavista hollantilainen Bea Schwartz 1922. 

Alkuperä ja yleislevinneisyys

Hollanninjalavataudin aiheuttaja Ophiostoma ulmi kulkeutui Euroopaan 1910-luvulla. Hollanninjalavatauti kulkeutui Euroopasta Pohjois-Amerikkaan puutavarassa olleiden hyönteisten mukana 1920-luvulla. Myöhemmin 1940-luvulla tauti palasi entistä ärhäkämpänä Amerikasta Eurooppaan. Ensimmäisen lievemmän taudin ja epidemian aiheuttaja oli Ophiostoma ulmi, mutta seuraavan epidemian pääasiallisin syy oli todennäköisesti ärhäkämpi sieni, joka vähitellen syrjäytti O. ulmin. Tämä uusi sieni, Ophiostoma novo-ulmi kuvattiin omana lajinaan 1991. 
 
Myöhemmin havaittiin, että O. novo-ulmista esiintyy kaksi erilaista alalajia O. novo-ulmi subsp. novo-ulmi ja O. novo-ulmi subsp. americana. Euroopassa ja Euraasiassa tavataan molempia alalajeja. Lajien ja alalajien on voitu osoittaa risteytyvän edelleen keskenään, joten taudinaiheuttajat voivat olla geneettisesti hyvin monimuotoisia Euroopassa, kun sen sijaan Pohjois-Amerikassa, jossa O. novo-ulmi subsp. americana on vallitseva taudinaiheuttaja, geneettinen vaihtelu on niukempaa.
 
Suomesta tautia on löydetty satunnaisesti 1960-luvulla, mutta tehokkaat hävitystoimenpiteet ja vektorihyönteisten puuttuminen ovat estäneet taudin vakiintumisen. Ilmaston lämmetessä tilanne saattaa kuitenkin muuttua, koska S. laevis -kaarnakuoriaista tavataan Viron pohjois-rannikolla ja Tukholman seudulla. Norjassa ja Ruotsissa tauti on saanut suppeilla alueilla jalansijan.
 

Haitat

Ensimmäisen epidemian aikana hollanninjalavatauti tappoi 10–40 % eri maiden jalavista Euroopassa. Seuraava epidemia sen sijaan on tuhonnut miltei kaikki eurooppalaiset jalavat monesta maasta.

Torjuntakeinot

Ensimmäisen epidemian jälkeen alettiin etsiä tautia kestäviä puita. Eurooppalaisista jalavista on löytynyt kantoja, joissa fenolipitoisuudet ovat tavallista korkeampia. Siperianjalava on myös taudille kestävä, sillä sen kaarnan korkea terpeenipitoisuus estää tautia levittävän hyönteisen iskeytymisen puihin. Kotimaisen taimituotannon tukeminen ja kotimaista alkuperää olevien kasvien suosiminen sekä puutavaran ja pakkausmateriaalien valvonta ovat tehokkaita tapoja estää vieraslajien pääsy maahan. Varsinkin koristekasvikaupassa on riski saada ulkomailla tuotettujen taimien mukana uusia tauteja tai rikkakasveja suuri. 

Mitä minä voin tehdä?

Jos löydät jalavalla Scolytus-kaarnakuoriaisia, ilmoita havainnostasi heti Ruokavirastoon, Luonnonvarakeskukseen tai kunnan ympäristöviranomaisille. Tee ilmoitus myös, jos epäilet hollanninjalavataudin ränsistyttävän jalavia.

Lisätiedot

Kuvaustekstin laatijat

Antti Pouttu (Luke) - Kuvaus päivitetty 2019

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: mantokuoriaiset
Tieteellinen nimi: Scolytus
Vakiintuneisuus: Ei esiinny Suomessa
Havaintokartta