Kaspianmassiainen

Hemimysis anomala

Vieraslajiluokittelusta

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Yleiskuvaus

Kaspianmassiainen (Hemimysis anomala) on Itämeressä vieraslajina esiintyvä pienikokoinen massiäyriäinen. Massiäyriäisten ulkomuoto muistuttaa katkarapua, ja ne uivat vapaasti vedessä yleensä pohjan tuntumassa. Kaspianmassiaisen naaraat kasvavat 11–16,5 millimetrin pituisiksi, kun koiraat jäävät 8–10-millisiksi. Lajin väritys vaihtelee tummanpunaisesta vaaleankellertävään tai jopa läpinäkyvään. Eläin voi säädellä värin voimakkuutta supistamalla tai laajentamalla kromatoforejaan ympäristöolojen kuten lämpötilan ja valaistuksen mukaan.

Tunnistaminen

Kaspianmassiaisen erottaa muista Itämeren massiäyriäisistä paitsi värityksestä myös pyrstön päättökilven eli telsonin muodosta. Kilven takareuna on suora (ei terävä eikä lovellinen), ja sen ulkokulmissa on selvät piikit. Tuntosarvien tyvilevyt ovat soikeahkot, suhteellisen lyhyet ja pitkien sukasten reunustamat muuten paitsi ulkoreunoiltaan. Koiraiden takaruumiin kolmas, neljäs ja viides pleopodi ovat muita suuremmat.

Alkuperä ja yleislevinneisyys

Kaspianmassiainen elää alkuperäsienä Kaspianmeressä, Mustassameressä sekä niihin laskevien jokien suistoissa eli Pontokaspian alueella. Se viihtyy sekä makeissa että murtovesissä 0-19 promillen suolapitoisuuksissa. Itämeressä kaspianmassiainen elää jopa 30 metrin syvyydessä ja muodostaa usein suuria parvia. Laji on pääsiassa yöaktiivinen ja piilottelee päiväsaikaan pohjalla kivien ja kasvillisuuden suojissa.

Kaspianmassiaista istutettiin 1950- ja 1960-luvuilla Neuvostoliitossa Itä-Euroopan jokien patoaltaisiin kalojen ravintolähteeksi, esimerkiksi Liettuan tekojärviin. Niistä se myöhemmin levinnyt joki- ja kanavayhteyksiä myöten Itämereen muualle Euroopan sisävesiin. Suomessa kaspianmassiainen tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1992 Lounaissaaristossa.

Toisaalta laji levisi 1990- ja 2000-luvuilla Mustastamerestä suoraan Tonavaa ylös ja kanavien kautta edelleen halki Euroopan Saksaan ja Ranskaan, ja Rein- ja Rhônejokia alas Alankomaihin ja Välimeren rannikoille. Se levisi myös Britteinsaarille todennäköisesti laivojen painolastivesien mukana ja samoin Pohjois-Amerikkaan, jossa se vuodesta 2006 on esiintynyt paikoin runsaana Suurten järvien alueella. Viimeksi se on levinnyt Ruotsissa Mälarenjärveen.

Suomessa kaspianmassiainen esiintyy nykyään Suomenlahden, Saaristomeren ja Selkämeren rannikkovesissä itärajalta Merenkurkkuun asti.

Haitat

Kaspianmassiainen on kaikkiruokainen, omnivori. Poikaset syövät pääasiassa kasviplanktonia. Aikuiset saalistavat myös eläinplanktonia ja kilpailevat eläinplanktonin kanssa ravinnosta. Sisävesissä raakkuäyriäisten, vesikirppujen ja rataseläinten on havaittu vähentyneen kaspiaismassiaisen saapumisen seurauksena. Toisaalta laji kilpailee planktonravinnosta myös kalanpoikasten kanssa. Nämä kaikki heijastuvat koko eliöyhteisön rakenteessa. Havavinnot ja ennustet kaspianmassiaisen vieraslajivaikutuksista ovat kuitenkin koskeneet sisävesiesiintymiä eivätkä välttämättä päde Itämeren ekosysteemissä, jossa lajin rooli lienee marginaalinen.