Afrikankynsisammakko

Afrikankynsisammakko on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Kiellot tulevat voimaan 2.8.2024 kahden vuoden siirtymäajan jälkeen.

Afrikankynsisammakko (Xenopus laevis) on vedestä riippuvainen sammakkoeläin. Se viihtyy hyvin erilaisissa akvaattisissa habitaateissa, myös murtovesissä ja ihmisen läheisyydessä. Suuria jokia se kuitenkin välttelee. Sillä on korkea lisääntymispotentiaali ja sen populaatiot ovat tiheimmillään ravinteikkaissa vesissä. Se lisääntyy seisovassa vedessä, virtavesistä sen munia ei ole löydetty. Ruokavalioltaan se on peto syöden myös oman lajinsa toukkamuotoja. Afrikankynsisammakko voi hyvissä olosuhteissa lisääntyä vuoden ympäri. Naaras voi munia 1000-27000 munaa useamman kerran vuodessa. Ne voivat lisääntyä jo vuoden ikäisinä. Nuijapäillä kestää noin kolme kuukautta kehittyä sammakoiksi. Afrikankynsisammakot voivat olla pitkäikäisiä ja elää vankeudessa jopa 20 vuotta.  

Afrikankynsisammakko on suurehko laji ja voi kasvaa 12 cm pituiseksi. Se on vatsasta vaaleahko, selästä tummahkon harmaa tai rusehtava keltaisilla tai vaaleilla pilkuilla. Sen sormet ja varpaat ovat pitkät ja kapeat, ihon pinta sileä ja liukas, ja kyljissä on vaaleita tikkejä tai ommelta muistuttavia viivoja. Xenopus - suvun sammakoilla on lisäksi kynnet, mitä muilla sammakkoeläimillä ei ole.

Afrikankynsisammakon alkuperäinen levinneisyys kattaa useimmat Saharan eteläpuoliset Afrikan maat. Afrikankynsisammakko on yleinen koe-eläin laboratorioissa ympäri maailman. Lisäksi lajia on viety lemmikiksi eri puolille maailmaa. Laboratorioista tai akvaarioharrastajilta karanneet yksilöt ovat muodostaneet pysyviä populaatioita monenlaisissa ilmastoissa, mm. Euroopassa (Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Britanniassa), Yhdysvalloissa, Chilessä ja Indonesiassa. Ilmastonmuutoksen myötä sen odotetaan leviävän myös eteläisessä ja keskisessä Euroopassa. Afrikankynsisammakkoa voi olla lemmikkinä myös Suomessa.  

Afrikankynsisammakko on opportunistinen laji. Se asuttaa uudet, eristyneetkin lammet helposti. Se voi myös muuttaa lampien kuivuessa ja kestää suuria lämpötilojen vaihteluita. Epäedullisimmat ajat se voi pysyä paikallaan energiaa säästävässä tilassa. Lisäksi se kestää hyvin monia tauteja. Näiden piirteidensä vuoksi se on karkuun päästessään erittäin potentiaalinen levittäytyjä. Lisäksi sen petomainen ruokavalio voi hävittää muita lajeja ja se kilpailee elintilasta ja ravinnosta muiden sammakoiden kanssa.  

Jotkut maat, kuten Australia, ovat kieltäneet afrikankynsisammakon käyttämisen koe-eläimenä laboratorioissa ja lemmikkinä. Mikäli eläin pääsee vapaaksi, voi sen löytäminen olla vaikeaa. Siksi on tärkeää, että lemmikkisammakko tai koe-eläin ei pääse luontoon. Tämä koskee niin aikuisia yksilöitä, kuin kutua ja toukkamuotojakin. 

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. 

Jos pidät afrikankynsisammakkoa lemmikkinä, älä päästä sitä luontoon. Jos se lisääntyy, täytyy olla varma, ettei myöskään sen kutua tai toukkamuotoja pääse viemäristöön mm. veden vaihdon yhteydessä.  

Jos sinulla on ollut afrikankynsisammakko lemmikkinä jo ennen lajin sisällyttämistä EU:n vieraslajiluetteloon, voit pitää eläimen sen luonnolliseen kuolemaan saakka. Oikeus pitää vieraslajilemmikki on säädetty sille, joka omisti eläimen kiellon tullessa voimaan. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Afrikankynsisammakkoa ei saa luovuttaa eteenpäin. 

Ilmoita havainnosta laji.fi lomakkeella.

Englanniksi:

Julien Courant. Invasive biology of Xenopus laevis in Europe : ecological effects and physiological adaptations. Ecology, environment. Museum national d’histoire naturelle - MNHN PARIS, 2017. English. ffNNT : 2017MNHN0024ff. fftel-01887102f 

Lillo, F., Faraone, F. P., & Lo Valvo, M. (2011). Can the introduction of Xenopus laevis affect native amphibian populations? Reduction of reproductive occurrence in presence of the invasive species. Biological Invasions, 13(7), 1533-1541. 

Measey, J. (2016). Overland movement in African clawed frogs (Xenopus laevis): a systematic review. PeerJ, 4, e2474. 

Amaral, P., & Rebelo, R. (2012). Diet of invasive clawed frog Xenopus laevis at Lage stream (Oeiras, W Portugal). The Herpetological Journal, 22(3), 187-190. 

Ihlow, F., Courant, J., Secondi, J., Herrel, A., Rebelo, R., Measey, G. J., ... & Rödder, D. (2016). Impacts of climate change on the global invasion potential of the African clawed frog Xenopus laevis. PloS one, 11(6), e0154869.