SaharasboraVieraslaji

Pseudorasbora parva

Vieraslajiluokittelusta

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Saharasbora on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. 


Yleiskuvaus

Itä-Aasiasta kotoisin olevaa saharasboraa on levitetty lähinnä vesiviljelylajien, kuten karpin ja aasialaisten karppien mukana, osin myös syöttikalana sekä akvaario- ja lammikkokalana. 

Saharasbora kutee jo vuoden ikäisenä. Alkuperäisillä alueilla kutu alkaa, kun vesi lämpiää 15–19 asteeseen touko-elokuussa, mutta Euroopassa se kutee jo aikaisemmin huhti-kesäkuussa. Naaraassa on 400–5000 keltaisia ellipsoideja mätimunia (2–2,5 mm). Kudettu mäti takertuu rantakiviin, kasveihin ym. alustoihin. Ennen mädin laskua naaras puhdistaa alustan ja koiras taas jää vartioimaan mätiä. Alkiovaihe kestää 4–8 vrk 20–28 asteisessa vedessä.

Ravintona on planktonäyriäisiä, kalanpoikasia ja nuoria kaloja. Se suosii matalia järviä, kanavia, ojia, hitaasti virtaavia jokia ja kasvillisuusalueita. Levittäytyy helposti myös vapaanveden alueelle. 


Tunnistaminen

Saharasbora kuuluu särkikaloihin ja sen muistuttaa jokin verran Suomessa eläviä särkikaloja, kuten salakkaa. Salakka on kuitenkin solakampi, kun saharasboran vartalo on kyljistä hieman litistynyt ja korkein etuselästä. Saharasboran suu on hyvin pieni ja ylöspäin aukeava, mikä erottaa sen helposti töröstä. 

Nuorilla vartalo on vaalean kellertävä tai hopeanhohtoinen, evät ja selkä ovat harmaat. Kuonosta pyrstön tyvelle kulkee tummempi raita, jonka alle jää suoralinjainen kylkiviiva. Kylkiviivalla suomuja on yleensä 35–38. Aikuisilla suomujen takaosan puolikuun muotoiset tummat täplät häivyttävät kyljen raidan ja muodostavat mustan verkkokuvion. Tällaista verkkokuviota ei ole salakalla. Kutevilla koirailla evät tummenevat, ja pään etuosaan ilmestyy pieniä sarveiskyhmyjä sekä poskiin violettia väriä. Selkä- ja peräevät ovat lyhyet. Selkäevässä on seitsemän haarautuvaa, pehmyttä eväruotoa ja peräevässä kuusi. Saharasbora kasvaa maksimissaan 11 cm pituiseksi ja saavuttaa 3–5 vuoden iän.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Saharasbora on kotoisin Itä-Aasiasta (Amur-joki, Jantsek-joki, Huangho-joki, Korea, Japani, Taiwan). Eurooppaan saharasbora tuotiin Kiinasta 1960-luvun alussa ilmeisesti aasialaisten karppien mukana Romaniaan, ja 40 vuodessa laji on levittäytynyt läpi Euroopan lukuun ottamatta pohjoista osaa. Esimerkkeinä tuotosta ja tiheyksistä: eräs 5 ha lammikko Puolassa tuotti 300 kg saharasboraa ja Tsekeissä muutamassa lammikossa tiheydet olivat 370–14 331 yksilöä/ha ja biomassa 2,3–8,1 kg/ha.

Lajista ei ole havaintoja Suomesta. Lähimmät havainnot ovat Liettuasta, Puolasta ja Tanskasta. Saharasbora ei tule toimeen veden lämpötilan laskiessa alle 5 asteen, joten on todennäköistä, että se ei kykene pärjäämään Suomen vesissä nykyilmastossa.  


Haitat

Pienikokoisena ja piileskelevänä laji on levinnyt viljelykalojen mukana ja myös syöttikalana läpi Euroopan. Mädin takertuvuus auttaa leviämisessä ja koiraan vartiointi mädin eloonjääntiä. 

Saharasbora syö suurempaa eläinplanktonia, lisäten välillisesti kasviplanktonia. Saharasbora on ravintokilpailija, joka syö myös mätiä ja kalanpoikasia, uhaten alkuperäisiä kalalajeja. Euroopassa se on syrjäyttänyt lähinnä särkikaloja. Kasvatuslammikoissa se on vähentänyt karppituotantoa. Saharasboran on todettu kantavan hankalia kalatauteja ja loisia. Näistä mainittakoon ankeriaan rakkoloisio Anguillicola crassus ja Sphaerothecum destruens -loinen, joka on aiheuttanut lohikalojen joukkokuolemia USA:ssa, sekä hauenpoikasten rhabdovirus ja Clinostomum complanatum -imumato. 


Torjuntakeinot

Lajin pääsy Suomeen on pyrittävä estämään. Saharasboran vaaroista on valistettava akvaariokalakauppiaita, vapaa-ajankalastajia ja maahan tulijoita, jotta lajia ei tuoda maahan. Jos saharasbora ilmestyy jollekin vesialueelle, vaikka pieneen lammikkoonkin, on sen hävittämiseksi ryhdyttävä välittömiin toimiin. 


Mitä minä voin tehdä?

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. 

Älä hanki saharasboraa, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Saharasboraa ei saa luovuttaa eteenpäin. 

Jos saat saharasboran saaliiksi, älä päästä sitä takaisin vesistöön. Mahdollisesta havainnosta Suomessa tulee ilmoittaa Luonnonvarakeskukselle http://kalahavainnot.fi/lomake ilmoituslomakkeella. 


Lisätiedot

Englanniksi:

NOBANIS - Invasive Alien Species Fact Sheet Pseudorasbora parva

Viitteet

Bǎnǎrescu, P. M., 1999: Pseudorasbora parva (Temminck & Schlegel 1846). In: The freshwater fishes of Europe, Vol 5 ⁄ I Cyprinidae 2 ⁄ I. P. M. Bǎnǎrescu (Ed.). AULA-Verlag, Wiebelsheim, pp. 207–224.

Gozlan et al. 2010. Pan-continental invasion of Pseudorasbora parva: towards a better understanding of freshwater fish invasions. Fish and Fisheries 11: 315–340  DOI:10.1111/j.1467-2979.2010.00361.x


Kuvaustekstin laatijat

Lauri Urho, Jussi T. Pennanen ja Sanna Kuningas (Luke) 2022; MMM 2019 

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: saharasbora
Tieteellinen nimi: Pseudorasbora parva
Vakiintuneisuus: Ei esiinny Suomessa

  • EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo) (EU 2016/1141; 2017/1263; 2019/1262; 2022/1203)
Havaintokartta