Kuultokiertehiskotilo

Suomenlahdella Haminan vesillä ensi kerran jo vuonna 2013 havaitulla pienellä Murchisonellidae-heimon vieraslajikotilolla ei vielä ole varsinaista tieteellistä lajinimeä. Luultavasti laivaliikenteen mukana saapuneen kotilon maantieteellinen alkuperä on yhä tuntematon. Itäisen Suomenlahden lisäksi laji on havaittu vain Hollannissa, josta se löydettiin vuonna 2016.

Kotilo on 2-4 millimetrin pituinen, pitkä ja kapea. Kuori on vaalean läpikuultava, itse eläin kuoren sisällä mustan ja ruskean kirjava. Suuaukko on pieni ja muodoltaan yksinkertainen. Kuoren kierteissä on heikkoja poikkiharjanteita, jotka erottuvat vain mikroskooppisuurennoksella ja hyvässä valossa.

Rannikkovesissämme yleisiin ja runsaisiin kartionmuotoisiin Hydrobiidae-sukkulakotiloihin ja vaeltajakotiloon (Potamopyrgus antipodarum) verrattuna uusi kotilo on huomattavan pitkä ja kapea. Muilla pienillä meressä tavattavilla kotilolajeilla ei ole kierteissä tiuhaa, heikkoa poikkiraidoitusta.

Lajin alkuperä on tuntematon. Se eroaa Murchisonellidae-heimon kaikista muista tunnetuista lajeista, ja Itämeren populaatio on sen ensimmäinen tunnettu esiintymä. Pääosa Murchisonella-suvun lajeista elää trooppisissa merissä. Lähimmät havainnot suvun muista lajeista ovat Etelä-Euroopasta. Itämeressä havaittu uusi laji elää hyvin vähäsuolaisessa vedessä ja sen voi olettaa olevan tyypillisesti murtovesilaji.

Suomen havainnot ovat Loviisan, Pyhtään ja Haminan ulkosaariston matalilta, kovilta pohjilta, 0.5-5 metrin syvyydeltä. Suurimmat havaitut kotilotiheydet ovat olleet 4000 yksilöä neliömetrillä. Suomen etelärannikolta havaintoja on vuosilta 2013-2017. Tämän lisäksi lajista on havaintoja vain Hollannista. 

Vieraslajikotilonäytteitä tutkinut, Tukholman Naturhistoriska riksmuseetin Murchisonellidae-heimoon erikoistunut tutkija Anders Warèn on vahvistanut, että kyseessä on tieteelle uusi, aiemmin kuvaamaton laji. Varsinaista muodollista lajinkuvausta ei kuitenkaan vielä ole tehty. Ylipäätään Murchisonella-suvun lajien morfologiset ja anatomiset erot ovat hyvin pieniä eikä suurimmalla osalla tunnetuista lajeista ole DNA-viivakoodeja.

Laji voi esiintyä tiheinä populaatioina ja se saattaa syrjäyttää alkuperäisiä eliölajeja. Toistaiseksi ei tiedetä, miten laji vaikuttaa Suomen alkuperäislajeihin. Ihmiselle tai kotieläimille laji ei ole haitallinen.

Uusien mereisten vieraslajien saapumista voidaan torjua käsittelemällä laivojen painolastivedet asianmukaisesti sekä poistamalla laivojen ulkopintaan kiinnittyviä lajeja mekaanisesti tai erilaisin torjunta-ainein. Jo leviämään päässeitä lajeja on mahdotonta poistaa merestä.

Lajista kaivataan havaintoja sen levinneisyyden ja runsauden kartoittamiseksi.  Kotilot ovat hyvin pienikokoisia (2-4 mm).  Niitä voi etsiä rannoilta, esimerkiksi rantakiviltä tai soralta huuhtelemalla pohja-ainesta tiheäsilmäisessä haavissa tai raaputtamalla veneenpohjista tai muilta kovilta pinnoilta. Kotilot kannattaa valokuvata mahdollisimman läheltä, hyvässä valossa, kotilon kuoren suuaukko näkyvissä. Löydöistä tai epäillyistä havainnoista voi ilmoittaa vieraslajiportaalissa.

Nature Today. Nieuw brakwaterslakje in Nederland.

Warén, A. 2013. Murchisonellidae: who are they, where are they, and what are they doing? Vita Malacologica 11: 1-14.

Warén, A. ja Könönen K. 2014. Har någon träffat på den här lilla snäckan? Fauna och Flora 109:3.

Warén, A. 2015. Has anybody encountered this little gastropod? The Malacologist 64: 16.

WORMS World Register for Marine species. Murchisonella.