RyhmysaksirapuVieraslaji

Faxonius virilis

Vieraslajiluokittelusta

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Ryhmysaksirapu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.


Yleiskuvaus

Ryhmysaksirapu on generalisti, joka menestyy monen laisissa ympäristöissä. Laji elää noin 4 vuotiaaksi ja voi kasvaa 12 cm mittaiseksi. Tavallisesti koko on alle 10 cm. Sopivissa oloissa se on tehokas kaivautuja, joka voi kaivaa jopa 10 metrin pituisia käytäväverkostoja rantapenkkaan. Se kestää hyvin talviolosuhteita, mutta ei kovin hyvin kuivumista tai matalaa happipitoisuutta.

Eurooppalaisia nimiä: virile crayfish, gulvårtskräfta

Amerikkalaisia nimiä: virile crayfish, northern crayfish, common crayfish


Tunnistaminen

Lajille tunnusomaista ovat alta likaisen vaaleat ja päältä vihertävät tai sinisävyiset sakset, joiden ”leikkuupintoja” ja saksen sisäsyrjää koristavat selvästi muuta saksea vaaleampana erottuvat kellertävät tai oranssinsävyiset nystyröiden tai ryhmyjen rivit, joita saksen sisäsyrjällä on kaksi rinnakkain. Lisäksi saksen hangassa ja saksen takaosan nivelessä on selvästi erottuvat oranssin keltaiset täplät ja saksen takana saksiraajan sisäreunassa keltainen tai oranssi selvästi erottuva kannusmainen piikki. Aivan saksen kärjessä on oranssin sävyinen alue, joka ei kuitenkaan rajoitu tummaan raitaan kuten ameriikankääpiöravulla. Poskien sivut ovat sileät, mutta kaulauurteen takana sivuilla on terävät piikit. Kuori on päältä katsottuna kastanjan-, suklaan-, ruosteen- tai vihertävän ruskea. Selkäkilven keskellä erottuu ympäristöään vaaleampi maljamainen kuvio.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Tämän ravun alkuperäinen levinneisyysalue käsittää Kanadan kaakkoisosat Albertasta Quebeciin ja USA:n koillisosia. Yhdysvalloissa sitä on istutettu hyvin laajasti myös alkuperäisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Lisäksi lajia on istutettu Meksikoon ja Euroopassa Ranskaan 1897 ja Ruotsiin 1960, mutta viimeksi mainitut istutukset epäonnistuivat. Tällä vuosituhannella lajia on tavattu Alankomaiden ja Britannian luonnonvesistä, joihin se on luultavasti päätynyt akvaarioista.


Haitat

Lajia pyydetään sekä ihmisravinnoksi että kalansyöteiksi ja lemmikiksi akvaarioihin. Näistä ainakin kaksi jälkimmäistä käyttötapaa on edistänyt lajin tahatonta leviämistä uusiin ympäristöihin. Laji on luultavasti rapuruton kantaja, kuten muutkin Amerikasta Eurooppaan tuodut makeanvedenravut. Se on eurooppalaisia rapulajeja tehokkaampi lisääntyjä ja sietää ankariakin talviolosuhteita, joten sen leviäminen Pohjois-Euroopan luonnonvesiin voisi vaarantaa kohtalokkaasti kotoperäisiä rapulajeja. Erityisesti akvaarioharrastajien on syytä tiedostaa riski lajin leviämisestä Suomen luontoon.


Mitä minä voin tehdä?

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä hanki ryhmysaksirapua, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Ryhmysaksirapua ei saa luovuttaa eteenpäin.

 Korkean riskitason vuoksi akvaarioravut suositellaan hävitettäväksi (upottamalla kiehuvaan veteen) vaikka asetus salliikin lemmikin pitämisen kunnes se kuolee.


Lisätiedot

Julkaisuja


Kuvaustekstin laatijat

Esa Erkamo (Luke) 2016; MMM 2019

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: ryhmysaksirapu
Tieteellinen nimi: Faxonius virilis
Vakiintuneisuus: Ei esiinny Suomessa

  • EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo) (EU 2016/1141; 2017/1263; 2019/1262; 2022/1203),EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo) (EU 2016/1141; 2017/1263; 2019/1262; 2022/1203)
Havaintokartta