Afrikanhanhi

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Afrikanhanhi on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Afrikanhanhi (aiemmin nimeltään niilinhanhi) on ollut muinaisille egyptiläisille pyhä lintu ja se on ollut näkyvästi esillä ajan taiteessa. Se on paljolti maalla elävä sorsalaji, joka istuu mielellään puiden oksilla ja rakennusten katoilla. Se ruokailee pääasiassa laiduntamalla ruohomaita. Ravinnokseen se käyttää pääasiassa siemeniä, lehtiä ja ruohoa.Afrikanhanhet elävät pareittain tai pienissä parvissa. Pesänsä se tekee usein puihin muiden isohkojen lintujen hylättyihin pesiin tai puunkoloihin. Munia on 6–12, ja niiden haudonta kestää kuukauden. Afrikanhanhi saavuttaa sukukypsyyden vasta 3–4-vuotiaina.

Afrikanhanhi on 63–73 cm pituinen ja painaa 1,5–2,3 kg. Väritykseltään se on vaalean ruskea tai ruskeanharmaa hanhi. Silmän ympärillä on tunnusomainen tumma naamio. Lennossa näkyy siivellä suuri valkoinen laikku. Vaaleanpunaiset jalat ovat pitkät ja vahvat. Lento on raskasta, hanhimaista. Sukupuolet ovat samannäköiset.

Afrikanhanhi on nimensä mukaisesti kotoisin Afrikasta, Niilin laakson ja Saharan eteläpuolelta. Se on ollut suosittu tarhalintu ja karanneet yksilöt ovat muodostaneet luonnonvaraisia kantoja monin paikoin Euroopassa ja sen ulkopuolella. Euroopassa se elää Englannissa, Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Itävallassa, Espanjassa, Italiassa ja Puolassa. Pohjoismaissa luonnonvaraisia kantoja on Tanskassa ja Ruotsissa. Myös Irlannista on tehty yksittäinen havainto.

Leviäminen on ollut hidasta Englannissa, jonne laji tuotiin yli 200 vuotta sitten. Manner-Euroopassa tahti on ollut paljon nopeampaa: Alankomaissa keskimääräinen leviämisnopeus on ollut 3 km vuodessa vuodesta 1994 alkaen.

Suomessa laji havaittu kahdesti: Jämsässä vuonna 1968 ja Tampereella vuonna 1977 (kaksi yksilöä). Havainnot koskivat tarhakarkulaisia.

Laji tunnetaan maataloustuholaisena. Se syö viljaa, oraita ja sotkee peltoja. Kaupunkiympäristössä siitä on samanlaisia haittoja kuin valkoposkihanhista (Branta leucopsis). Se on rehevöittänyt ulosteillaan lampia, joiden äärellä se viettää sulkasatoaan.

Afrikanhanhi on aggressiivinen ja kilpailee usein voitokkaasti ravinnosta ja reviiristä esimerkiksi sinisorsan (Anas platyrhynchos) kanssa. Lisäksi se saattaa vallata pesäpaikkoja jopa petolinnuilta. Afrikanhanhi voi risteytyä monien isojen sorsalajien ja hanhien kanssa. Vaikka afrikanhanhi ei tee pitkiä muuttomatkoja, se voi olla lintuinfluenssan kantaja ja levittää tautia lyhyemmillä vaelluksillaan. Sillä on merkitystä riistalintuna, vaikka sen lihaa ei pidetä erityisen hyvänmakuisena.

Afrikanhanhen leviämistä Suomeen voidaan ehkäistä huolehtimalla siitä, ettei tarhoista pääse lintuja karkuun. Vakiintuneen kannan hävittäminen tai säätely voi onnistua metsästämällä.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä hanki afrikanhanhea, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Afrikanhanhea ei saa luovuttaa eteenpäin. Ilmoita aina havaintosi afrikanhanhesta.

BirdLife International. 2018. Alopochen aegyptiaca. The IUCN Red List of Threatened Species 2018: e.T22679993A131910647.

CABI: Alopochen aegyptiaca (Egyptian goose)