Suikeroalpi
Lysimachia nummularia
Yleiskuvaus
Suikeroalpi on matalakasvuinen ja pitkillä rönsymäisillä versoillaan voimakkaasti levittäytyvä maanpeitekasvi. Se on suosittu puutarhakasvi helppohoitoisuutensa ja peittävän kasvutapansa vuoksi. Laji kuitenkin villiintyessään muodostaa nopeasti tiheitä kasvustoja, jotka kilpailevat tilasta muiden kasvilajien kanssa.
Tunnistaminen
Suikeroalpi on monivuotinen maanmyötäinen ja matala maanpeitekasvi, jolla on kuta kuinkin pyöreät, vastakkaiset lehdet. Sen rennot, suikertavat varret ovat lähes kaljut ja juurtuvat helposti alemmista nivelistään.
Suikeroalpi kukkii keltaisin kukin heinä-syyskuussa. Sen leviäminen tapahtuu pääasiassa suvuttomasti versojen juurtuessa, sillä kasvi ei tavallisesti tuota siemeniä. Kukat sijaitsevat lehtihangoissa yksittäin tai kaksittain. Teriö on ratasmainen, tavallisesti 20–30 mm leveä ja viisiliuskainen. Liuskojen kärjet ovat pyöreähköt.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Suikeroalpin luontainen esiintymisalue ulottuu Länsi-Euroopasta läntiseen Siperiaan, Kaukasiaan ja Anatoliaan asti. Alkuperäisellä esiintymisalueellaan laji kasvaa etenkin varjoisissa metsissä sekä kosteilla ja jopa märillä niityillä mieluusti vesistöjen tuntumassa ja viljavalla maaperällä. Suomea lähimmät luontaiset esiintymät ovat Karjalan kannaksella. Ihmisen toiminnan seurauksena suikeroalpi on levinnyt myös laajalti Pohjois-Amerikkaan.
Suomessa suikeroalpi kasvaa viljelykarkulaisena tai -jäänteenä erityisesti ojanvarsilla ja -pohjilla, rannoilla, kosteilla niityillä, nurmikoilla, lehdoissa ja joutomailla. Suikeroalpia on havaittu koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, mutta karkulaisena se rajoittuu etelään, missä vakiintuneita luonnonesiintymiä on aika paljon ja lisääntyvässä määrin.
Haitat
Luontoon levinneenäkin suikeroalpi helposti muodostaa tiheitä kasvustoja, jotka vievät elintilaa muilta kasveilta monenlaisilla kasvupaikoilla. Suuren suikeroalpikasvuston poistaminen on vaikeaa.
Torjuntakeinot
Suikeroalpin voi poistaa pieniltä alueilta käsin kitkemällä. Tällöin on varmistettava, ettei maahan jää juurtumiskykyisiä kasvin osia. Poistettavat kasvin osat on hävitettävä huolellisesti leviämisen estämiseksi. Puutarhajätteen luontoon vieminen voi johtaa kasvin leviämiseen, kun kasvinosat juurtuvat uudelleen.
Mitä minä voin tehdä?
Voit estää suikeroalpin leviämisen luontoon huolehtimalla puutarhajätteen asianmukaisesta hävittämisestä, välttämällä kasvinosien pääsyä luontoon sekä pitämällä silmällä ja tarpeen ollen hillitä suikeroalpikasvustojen taipumusta levitä tonttien ulkopuolelle. Lisäksi on tärkeää valita puutarhaan alkuperäisiä tai helposti hallittavia kasvilajeja suikeroalpin sijaan.
Lisätiedot
Solstad, H., Hegre, H., Alm, T., Fløistad, I.S., Pedersen, O., Schei, F.H., Vandvik, V., Vollering, J., Westergaard, K.B. & Skarpaas, O 2023: Planter: Vurdering av krypfredløs Lysimachia nummularia for Fastlands-Norge med havområder. Fremmedartslista 2023. Artsdatabanken. http://www.artsdatabanken.no/lister/fremmedartslista/2023/528
Suikeroalpi, biologia. Laji.fi. https://laji.fi/taxon/MX.38673/biology Viitattu 8.4.2024
Suikeroalpi, Luontoportti. https://luontoportti.com/t/1731/suikeroalpi Viitattu 8.4.2024
Kuvaustekstin laatijat
Mänttäri, Miia. 2024. Luonnonvarakeskus.