PersianjättiputkiVieraslaji

Heracleum persicum

Vieraslajiluokittelusta

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Persianjättiputki on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Havainnot kannattaa ilmoittaa "jättiputki"-nimellä, ellet ole aivan varma lajitunnistuksesta. Jättiputkiryhmän lajikortti kattaa kaikki Suomessa haitalliset jättiputket.


Yleiskuvaus

Jättiputket ovat hyvin kookkaaksi kasvavia sarjakukkaiskasveja (Apiaceae). Nimensä mukaisesti jättiputket voivat kasvaa suuriksi, yli kolmemetrisiksi ja rehevällä paikalla jopa viisimetrisiksi. Persianjättiputki on Suomessa harvinaisempi kuin jättiputkista laajimmin levinnyt, kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum). Puutarhakasviksi tuotuja jättiputkia esiintyy erityisesti taajamissa ja haja-asutusalueilla muun muassa teiden varsilla, joutomailla ja pihoilla, mutta myös luonnossa esimerkiksi rantalehdoissa.

Persianjättiputki on monivuotinen ja voi kukkia useita kertoja, mutta se saavuttaa sukukypsyyden aikaisintaan vasta kolmantena vuonna. Jättiputket lisääntyvät vain siementen avulla, ja voivat levitä uusille kasvupaikoille puutarhajätteen tai siemeniä sisältävien maa-ainesten matkassa. Jättiputkien siemenet itävät hyvin ja ne säilyvät itävinä maassa useita vuosia, minkä vuoksi uudet kasvustot voivat tulla yllätyksenä.


Tunnistaminen

Jättiputkilajien erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa jopa asiantuntijoille. Jättiputkien varsi on läpimitaltaan jopa 10 cm paksu ja karvainen. Persianjättiputki on monivartinen ja varsi on tavallisesti erityisesti alaosastaan täysin violetti tai punaisenruskea, kun kaukasian- ja armenianjättiputket ovat yksivartisia ja niiden varressa on punaisia tai punaruskeita laikkuja. Kookkaat liuskoittuneet lehdet voivat kasvaa lehtiruodin kanssa 3 metriä pitkiksi. Persianjättiputkella lehdet ovat tavallisesti 2–3-parisesti parilehdykkäisiä, ja kaukasianjättiputkella 1-parisia ja teräväkärkisiä. Persianjättiputken lehtiliuskat leveänsuippoja ja suorahampaisia.

Kukinta-aika on kesä–elokuussa. Kasvin kukinto on monihaarainen kerrannaissarja, joka voi olla yli puoli metriä leveä. Kukat ovat valkoisia tai hennon vaaleapunaisia ja yhdessä kasvissa niitä voi olla jopa 80 000. Persianjättiputken kukinnot ovat useimmiten päältä hieman kuperia, ja niissä pikkusarjoja on vähemmän (35–85) kuin kaukasian- ja armenianjättiputkella (60–120), joiden kukinnot ovat päältä litteähköjä. Toisin kuin kaukasian- ja armenianjättiputki, joka usein kuolee kukinnan jälkeen, persianjättiputki voi kukkia useita kertoja. Persianjättiputkilla on ominainen, voimakas, aniksinen tuoksu.  Ohjeita tunnistamiseen tällä videolla.

Jättiputkien torjunnan kannalta ei ole välttämätöntä tunnistaa jättiputkia lajilleen. On kuitenkin tärkeää osata erottaa jättiputket luonnossa kasvavista, alkuperäisistä, kookkaista sarjakukkaiskasveista. Etelänukonputki (Heracleum spondylium), idänukonputki (H. sibiricum), karhunputki (Angelica sylvestris) ja väinönputki (A. archangelica) ovat kuitenkin kaikilta mitoiltaan selvästi jättiputkia pienempiä. Esimerkiksi ukonputkilla varret ovat korkeintaan 2–3 cm paksut.

Vertaile jättiputkilajeja alkuperäisiin sarjakukkaiskasveihin ukonputkeen, karhunputkeen ja väinönputkeen vieraslajien tunnistamista käsittelevässä pinkassa Pinkka-verkko-oppimisympäristössä.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Nimensä mukaisesti persianjättiputki on kotoisin Iranin, Irakin ja Turkin alueelta. Persianjättiputki saapui Englantiin koristekasviksi vuonna 1829.  Vain seitsemän vuotta myöhemmin lajin siemeniä istutettiin Pohjois-Norjassa. Siellä laji levisi tehokkaasti ja sai nimekseen ´tromssanpalmu´.


Levinneisyys Suomessa

Suomeen jättiputket tuotiin alun perin puutarhakasveiksi ison kokonsa ja näyttävän kukintonsa vuoksi. Persianjättiputken esiintymiä on erityisesti Etelä-Suomessa, mutta sitä on havaittu myös Rovaniemellä sekä Ylitorniossa. Persianjättiputkea tavataan luonnosta harvemmin kuin kaukasianjättiputkea. Osa nykyisistä jättiputkikasvustoista on viljelyjäänteitä. Puutarhojen ulkopuolelle lähimetsiin, tienpientareille, joutomaille ja asumattomille tonteille jättiputket ovat levinneet puutarhajätteiden ja siirrettyjen maamassojen mukana. Jättiputkia esiintyy myös luonnonsuojelualueilla sekä uhanalaisten lajien esiintymispaikkojen läheisyydessä.


Haitat

Jättiputket ovat erittäin kilpailukykyisiä ja ne ovatkin levinneet monenlaisiin elinympäristöihin kuten pelloille, pientareille, metsiin ja rannoille. Parhailla kasvupaikoilla ne muodostavat laajoja tiheitä kasvustoja, "jättiputkimetsiä", jotka tukahduttavat alleen kaiken muun kasvillisuuden. Persianjättiputki voi risteytyä etelänukonputken kanssa. yhteisöihin ja vähentää niiden runsautta. Jättiputkikasvustot yksipuolistavat maisemaa ja alentavat luonnon monimuotoisuutta. Laaja esiintymä voi myös estää täysin alueen virkistyskäytön, kuten kalastuksen tai liikkumisen jokivarsilla, sekä ulkoilun kasvustojen läheisyydessä. Tontin valloittanut jättiputki voi alentaa kiinteistön ja maan arvoa, ja vanhoissa kulttuurimaisemissa sitä voi pitää myös maisemallisena haittana.

Jättiputkista on ihmisille myös terveydellistä haittaa. Jättiputkien kasvinesteen reagoidessa auringonvalon kanssa iholle voi syntyä vakavia palovamman kaltaisia, hitaasti parantuvia tai jopa pysyviä iho-oireita. Herkät ihmiset voivat saada hengenahdistusta ja allergisia oireita jo kasvuston lähellä oleskelusta. 


Torjuntakeinot

Jättiputkien hävittäminen on työlästä, mutta täysin mahdollista monissa torjuntahankkeissa kertyneen tiedon ja osaamisen avulla. Jättiputkien mekaaniseen torjuntaan on monia keinoja. Torjuntaan kannattaa ryhtyä jo toukokuun alkupuolella, kun kasvit ovat vielä pieniä. Yksittäisiä jättiputkiyksilöitä voi torjua mekaanisesti katkaisemalla pääjuuren pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä tai kaivamalla juuri kokonaan maasta. Ensimmäisen vuoden hentojuurisia taimia voi poistaa käsin kitkemällä. Toistuva niittäminen estää kasvia yhteyttämästä ja keräämästä ravintoa ja heikentää hiljalleen kasvin elinvoimaa. Niittäminen on helpointa ja turvallisinta tehdä, kun kasvusto on matalaa. Koska jättiputket lisääntyvät vain siemenestä, voi jo kukintojen poistolla olla tehokas vaikutus. Katkaisemalla kukinto estetään uusien siementen kehittyminen ja variseminen maahan.

Pienehkön kasvuston voi peittää mustalla, paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla (esim. katemuovilla), joka sijoitetaan paikalleen painojen avulla. Peittäminen näivettää kasvit, eikä päästä siemeniä itämään maaperästä. Peittäminen on usein helpointa toteuttaa niittämisen jälkeen. Vinkkejä jättiputkikasvuston peittämiseen katteella videolla. 

Jättiputkia sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen hävittämisessä kannattaa olla huolellinen.  Lisääntymiskyvyttömät kasvin osata, kuten lehdet voidaan laittaa kompostiin. Siemenet eivät tuhoudu kotikompostissa, joten siemenet sekä niitä sisältävät kukinnot kannattaa hävittää esimerkiksi polttokelpoisena sekajätteenä. Varmistaakseen oman alueen ohjeistukset, kannattaa ottaa yhteyttä kuntaan tai paikalliseen jäteyhtiöön. 

Torjunta-aineita voidaan harkiten käyttää etenkin laajoissa esiintymissä. Torjunta suositellaan tehtäväksi alkukesästä, kun kasvit ovat pieniä. Myöhemmin kesällä suuria kasveja on hankalaa ja vaarallista käsitellä, ja torjunta-ainetta tarvitaan enemmän. Torjunta-aineita ei tule käyttää vesistöjen eikä lasten leikkipaikkojen äärellä. Torjunta-aineeksi kannattaa valita jokin ympäristöystävällinen, luonnossa hajoava tuote. Ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja kemiallisille torjunta-aineille tarvitaan lisää ja Suomessa onkin tutkittu koivusta valmistetun pyrolyysinesteen (koivutisleen) vaikutusta kaukasianjättiputken siementaimiin.

Vesistön varrella sijaitsevan esiintymien suhteen täytyy olla erityisen varovainen, koska jättiputken siemenet leviävät veden mukana uusille kasvupaikoille. Hävitystyöhön ryhdyttäessä kannattaa pyrkiä yhteistyöhön naapurien kanssa, mikäli laji on levinnyt useamman tontille. Jos naapuritontti on autioitunut ja hävityslupaa ei suoraan pysty kysymään, kannattaa olla yhteydessä omaan kuntaan. Useimmiten kasvuston hävittämiseksi ei riitä yksittäinen torjuntakerta, vaan torjuntaa on jatkettava usean vuoden ajan. Vielä hävittämisen jälkeen kohdetta vuosittaista seurantaa on tarpeen jatkaa, sillä yksittäinen jättiputki voi tuottaa paljon siemeniä (keskimäärin 20 000) ja siemenet voivat säilyä elinkykyisinä siemenpankissa seitsemänkin vuotta.


Mitä minä voin tehdä?

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Persianjättiputken tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Persianjättiputkea ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää persianjättiputken sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

Jättiputkihavainnot kannattaa ilmoittaa yleiskäsitteellä "jättiputki", ellet ole aivan varma lajitunnistuksesta.

Jättiputkien tuhoamisessa on noudatettava ehdotonta huolellisuutta sen sisältämän kasvinesteen takia. Ihovammavaaran vuoksi kasvustojen hävittäminen tulee tehdä pilvisellä säällä.  Suojavaatetus, hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät varusteet jättiputkia käsiteltäessä. Jos kasvinestettä joutuu iholle, pitää iho pestä heti vedellä ja saippualla. Suurten ihoalueiden jouduttua kosketuksiin kasvinesteen kanssa on hakeuduttava lääkärin hoitoon.

Tunnistus- ja torjuntaohjeita

Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry. 2020. Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) 

Jättiputkiesite / Maa- ja metsätalousministeriö

Luke. 2020. Jättiputken tuntomerkit. Video. VieKas LIFE-Hanke (2018-2023). 

Luke. 2020. Jättiputkien torjunta muovikatteella. Video. VieKas LIFE-hanke (2018-2023). 

MTV3. 2017. Pihaltasi löytyvä kasvi voi aiheuttaa karmeat vammat: Tunnistatko vaarallisen jättiputken? 

Räikkönen, N., Ryttäri, T., Kytö, M. & Velmala, S. 2021. Jättiputket Heracleum persicum -ryhmä. Tietokortti


Viitteet


Lisätiedot

CABI: Heracleum persicum (Persian hogweed)

Ikonen, I., Kekki, M. & Räikkönen, N. 2009. Jättiputki ja kurtturuusu kuriin Lounais-Suomessa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15, 83 s. 

Juhanoja, S. & Tuhkanen, E.-M. 2017. Jättiputken torjunta käytännössä. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 43/2017. s.106-112

Miettinen, A., Koikkalainen, K., Pouta, E., Ryttäri, T. & Teeriaho, J. 2017. Jättiputkien torjunnan kustannushyötyanalyysi. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 43/2017. s.113-125

Moravcová, L., Pyšek, P., Krinke, L., Müllerová, J., Perglová, I. & Pergl, J. 2018. Long-term survival in soil of buried seed of an invasive herb Heracleum mantegazzianum. Preslia 90:225–234.

Piirainen, M. & Saarinen, K. 2018. Kasvaako Suomessa armenianjättiputkea? Lutukka 34(3):115-121.

Ryttäri, T., Teeriaho, J. & Räikkönen, N. 2017. Jättiputken levinneisyys Suomessa. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 43/2017. s.86-105

Räikkönen, N. 2013. Vieraslajien torjunta Lounais-Suomessa, Hyvät käytännöt. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Raportteja 63, 43 s.


Kuvaustekstin laatijat

SYKE; MMM 2019, Luke 2020

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: persianjättiputki
Tieteellinen nimi: Heracleum persicum
Vakiintuneisuus: Vakiintunut

  • EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo) (EU 2016/1141; 2017/1263; 2019/1262; 2022/1203)
Havaintokartta