Isosorsimo

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Isosorsimo on 1–2,5 metriä korkea, monivuotinen heinäkasvi, joka kasvaa laajoina heleänvihreinä, usein puolikelluvina kasvustoina. Se viihtyy vesistöjen rannoilla, luhdilla, ojissa ja altaissa sekä kosteissa rantametsissä. Sen korsi on vankka ja lehdet ovat 5–15 mm leveät ja alta kiiltävät. Isosorsimon kukinto on laaja, jäykkä- ja karhearakenteinen röyhy. Tähkylöiden väri vaihtelee kellanruskeasta kellanvihreään.

Isosorsimon kanssa samankokoisia suuria rannoilla kasvavia heiniä ovat järviruoko (Phragmites australis) ja piuru (Scolochloa festucacea). Niistä sen erottaa eroaa mm. lyhytsuippuisempien, alta kiiltävän lehtien, umpinaisten lehtituppien ja lyhyen, enintään 4 mm pituisen kalvomaisen kielekkeen perusteella. Myös kukinnon karheus kannattaa tarkastaa: isosorsimon kukinnon haarat ovat selvästi karheita.

Vertaile isosorsimoa järviruokoon vieraslajien tunnistamista käsittelevässä pinkassa Pinkka-verkko-oppimisympäristössä.

Isosorsimon alkuperäinen levinnäisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Keski-Siperiaan. Suomeen kasvi tuotiin alkujaan rehu- ja koristekasviksi. Sitä on tiettävästi istutettu ensimmäisen kerran jo 1860-luvulla, mutta varsinkin 1800-luvun lopulla useille paikoille Hämeeseen ja Lounais-Suomeen. Leviäminen oli aluksi hidasta, mutta on viime vuosikymmeninä voimistunut. Laji leviää sekä kasvullisesti sekä siemenistä. Rannoilta irtoavat isosorsimolautat ajautuvat uusille kasvupaikoille. Isosorsimo kasvaa nykyään yleisenä eteläisen Suomen järvien ja jokien hiesu-, savi- ja liejurannoilla sekä ojissa. Yksittäisinä esiintyminä sitä tavataan Oulun korkeudelle. Laji on levinnyt viime vuosina voimakkaasti Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueilla. Se on runsas etenkin rehevähköjen säännösteltyjen järvien rantaniityillä, missä se korvaa korte- ja sarakasvustoja.

Elinvoimaisena kasvina ja hyvänä kilpailijana isosorsimo tulee todennäköisesti lisääntymään ja laajentamaan kasvualuettaan. Lajilla ei ole Suomessa luontaisia vihollisia tai voimakkaampia kilpailijoita.

Isosorsimon muodostamat massakasvustot järvien ja ojien rantavyöhykkeillä syrjäyttävät alkuperäislajeja, erityisesti rantakasveja. Korvaamalla luontaisen rantakasvillisuuden se muuttaa haitallisesti kalojen ja rapujen elinympäristöä. Suurista vaikeakulkuisista kasvustoista ja irronneista, avoveteen ajautuneista lautoista on haittaa myös virkistyskäytölle, kuten kalastamiselle, uimiselle ja veneilylle. Pienet purouomat voivat tukkeutua kasvustoista kokonaan, jolloin saattaa syntyä paikallisia tulvimistilanteita.

Kasvista on joillain paikoilla myös hyötyä: kasvustot tarjoavat vesilinnuille pesimäympäristön ja suojaavat rantoja eroosiolta. Vaikka isosorsimo tuotiin Suomeen aikanaan rehukasviksi, se on eläimille huonoa ravintoa. Esimerkiksi lampaat valikoivat ensin muuta kasviravintoa ja vasta kun muuta ei ole tarjolla, saattavat laiduntaa isosorsimoa. Eläimille isosorsimo ei ole hyvää rehua sen heikon ravintoarvon vuoksi ja koska kasvilla loisii usein nokisieni, joka on myrkyllinen.

Edullisinta ja helpointa on yrittää estää isosorsimon leviäminen uusiin paikkoihin ja poistaa kasvusto silloin, kun se ei vielä ole ehtinyt levitä laajalle. Torjuntaa rajoittaa usein se, ettei isosorsimoa tunnisteta vieraslajiksi. Leviämistä voi yrittää hidastaa niittämällä kasvin kukintovarret ennen, kun ne tuottavat siemeniä. Pienialaisia kasvustoja voi tukahduttaa peittämällä ne valoa läpäisemättömillä pressuilla. Vesikasvillisuuden poistoon tarkoitetut niittokoneet eivät usein pysty poistamaan tai edes niittämään isosorsimokasvustoja. Suurten kasvustojen poistaminen on työlästä ja voi aiheuttaa paljon kustannuksia sillä se edellyttää yleensä kaivinkonetyötä.

Jos vesistöön on suunniteltu ruoppausta, se kannattaa kohdistaa nimenomaan isosorsimokasvustoihin. Ruoppausmassojen läjittäminen tai muu käsittely tulee suunnitella huolellisesti, ettei massan mukana kulkeutuvat isosorsimon palaset leviä ja kasva uusille alueille. Säännöstellyissä vesistöissä voidaan kevättulvan palauttamisella suosia luontaista kasvillisuutta ja siten rajoittaa isosorsimon leviämistä. Monen haitallisen kasvilajin poistossa käytettävä kuumavesikäsittely on todettu isosorsimon osalta tehottomaksi. Vesiluonnolle vaaratonta kemiallista torjuntaa ei tunneta.

Tiedosta, että isosorsimo leviää helposti. Isosorsimon siemenet voivat kulkeutua esimerkiksi saappaisiin, veneisiin tai trailereihin tarttuneen mudan mukana. Myös linnut ja karja voivat levittää siemeniä. Jos rantaa laidunnetaan, on huolehdittava ja seurattava, etteivät laiduneläimet levitä isosorsimoa uusille alueille.

Pieniä kasvustoja voit niittää, mieluiten useita kertoja kesässä. Ensimmäinen niitto kannattaa tehdä ennen kasvin kukkimista kesäkuun lopulla. Niitto toistetaan kolmen – neljän viikon välein, ja katkaistut kasvit kerätään heti niiton jälkeen pois. Voit myös peittää kasvuston UV-suojatulla kestopeitteellä useiden kasvukausien ajaksi. Tarvitset torjuntatoimiin maanomistajan luvan.

Pese venekalusto, työkoneet ja muut isosorsimoa kasvavilla rannoilla olleet välineet siirtäessäsi niitä vesistöstä toiseen. Älä päästä veneiden pilssivesiä toiseen vesistöön, sillä niidenkin kautta siemenet leviävät helposti.

Isosorsimon kasvupaikan voit ilmoittaa esimerkiksi vieraslajiportaalin kautta. Kasvustojen leviämistä voit seurata mm. valokuvaamalla niitä vuosittain.