Sinipantaheinä

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Sinipantaheinä on pysty, löyhästi mätästävä 1-vuotinen heinä. Suomen oloissa se kasvaa 20 - 50 cm korkeaksi, mutta muualla jopa 1 m. Sinipantaheinä kukkii elo-syyskuussa.

Sinipantaheinän haarattomat kerrannaistähkät ovat sukasineen 4 – 8 cm pitkät ja 1-1,5 cm paksut. Tähkylät ovat n. 3 mm ja niiden tyvellä on monta pitkää, selvästi erottuvaa vihnemäistä sukasta, jotka antavat tähkille pörröisen ilmeen. Englanniksi sinipantaheinää kutsutaankin ’keltaiseksi ketunhännäksi’ tai ’kissanhäntäheinäksi’. Aluksi vaaleat, kellertävät sukaset muuttuvat myöhemmin ruskeanpunaisiksi. Lehtilapa on sinivihreä, litteä, pitkäsuippuinen ja kielekkeen paikalla on karvarivi. 

Sinipantaheinää kasvaa luontaisena Etelä-Euroopassa, Keski-Euroopan eteläosissa ja Afrikassa. Sitä tavataan viljelysmaiden rikkakasvina ympäri maailmaa. Sinipantaheinä kasvaa kaikenlaisilla muokatuilla mailla, kuten viljelyspelloilla, laidunmailla, nurmikoilla, tienreunoilla, ojanvarsilla, joutomailla ja puutarhoissa.

Suomessa sinipantaheinää tavataan satunnaisena uustulokkaana myllypihoilla, kaatopaikoilla, satamissa, ratapihoilla. Sitä on tavattu Oulun korkeudelle saakka.

Sinipantaheinä on monin paikoin viljelyksillä vakava rikkakasvi. Esim. Uudessa-Seelannissa sinipantaheinä on joillakin laidunmailla syrjäyttänyt rehulajeja 20 - 40 % ja aiheuttaa maidontuotannon alenemista. Viljelysmailla sinipantaheinä on hankalasti torjuttava, sillä siementen itäessä myöhään rikkakasvien torjunta on yleensä jo tehty. Belgiassa todetaan, että sinipantaheinän siemeniä tulee useimmiten viljansiemenen tai lintujen siemenseosten mukana, ja sitä on yhä useammin löydetty esim. maissipelloilta. Keski-Euroopassa sinipantaheinän on huomattu olevan hyvin pysyvä erityisesti avoimilla, hiekkaisilla kasvupaikoilla, joista se on alkanut paikoin levitä luontoympäristöön.

Unkarissa pantaheinät ovat viiden runsaimman rikkakasvilajin joukossa mm. syysvehnässä ja maississa. Sinipantaheinä on Unkarissa yleistynyt vuosikymmenten saatossa, kun taas viherpantaheinä on menettänyt asemiaan.
 

Älä osta sinipantaheinää nettikaupasta. Tarkkaile lintujen ruokintapaikkojen lähistöä ja jos havaitset sinipantaheinää, kitke se ja hävitä kasvijäte asianmukaisesti.

• Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. painos. 465 s. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki.
• Sinipantaheinä Kasviatlas, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. 
• FAO http://www.fao.org/ag/agp/agpc/doc/gbase/Safricadata/setpum.htm
• http://www.ipm.ucdavis.edu/PMG/WEEDS/yellow_foxtail.html
• ks. kuvia: http://alienplantsbelgium.be/content/setaria-pumila