KeltamajavankaaliVieraslaji

Lysichiton americanus

Vieraslajiluokittelusta

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Keltamajavankaali on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.


Yleiskuvaus

Vesipuutarhoista tuttu, vehkakasveihin kuuluva keltamajavankaali on monivuotinen, näyttävä ja suurikokoinen märkien paikkojen kasvi. Kasvi tuottaa hyvin itävää siementä, jotka leviävät virtaavan veden mukana.

Kasvupaikkojensa suhteen keltamajavankaali on vaatimaton. Se viihtyy monenlaisilla kosteilla ja märillä paikoilla, kuten soilla, järvien ja lampien rannoilla sekä puronvarsilla. Kasvualustaksi kelpaa sekä hiekka- että savimaa. Majavankaali viihtyy myös sekä varjossa että auringonpaisteessa. Lisäksi se kestää hyvin jopa –15 asteen pakkasia.


Tunnistaminen

Keltamajavankaalin lyhytruotiset, soikeanmuotoiset, ehytlaitaiset, kiiltävät lehdet ovat tyvellä ruusukkeena. Keskikesällä kasvin lehdet ovat yli metrin mittaisia ja yksittäinen ruusuke voi peittää alleen neliömetrin alan. Kukinto kehittyy keväällä ennen lehtiä ja sitä ympäröi kookas (10-35 cm), vehkakasveille tyypillinen kirkkaankeltainen suojuslehti. Keltamajavankaalilla on voimakas, haisunäätää muistuttava tuoksu.


Alkuperä ja yleislevinneisyys

Keltamajavankaali on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista, Alaskasta Kaliforniaan ulottuvalta alueelta. Eurooppaan se tuotiin koristekasviksi vuonna 1901 Isoon-Britanniaan. Näyttävän ulkomuotonsa vuoksi kasvia on viljelty laajalti Euroopassa, ja luonnonvaraisena siitä on tehty havaintoja ainakin Itävallassa, Sloveniassa, Bulgariassa ja Tšekeissä.

Suomessa ensimmäinen havainto luontoon levinneestä keltamajavankaalista tehtiin vuonna 2005. Tuolloin sitä löytyi Pohjan kunnasta (nykyisin Raaseporia) Natura 2000 -alueelta. Nykyisin lajista on tiedossa jo lukuisia karkulaishavaintoja Etelä-Suomessa (mm. Inkoo, Pohja, Porvoo, Lammi, Kouvola, Kirkkonummi).


Haitat

Euroopassa keltamajavankaali on monin paikoin karannut puutarhoista luontoon etenkin 1900-luvun loppupuolella. Kookkaana ja voimakkaana kilpailijana se on muodostanut laajoja ja tiiviitä kasvustoja peittäen alleen ja tukahduttaen kosteikon alkuperäisen kasvillisuuden. Kasvin leviämiskykyä pidetään uhkaavana jo mm. Sveitsissä, Saksassa ja Iso-Britanniassa. Uusille kasvupaikoille se leviää helposti paitsi puutarhajätteiden mukana niin myös vesistöjä myöten, sillä virtaavan veden mukana sen kelluvat siemenet kulkeutuvat pitkiäkin matkoja.

Sen leviämisestä luontoon on Suomessa vasta muutamia havaintoja, mutta se on osoittanut näillä paikoilla jo lisääntymis- ja leviämiskykynsä.


Torjuntakeinot

Keltamajavankaalin siemenet voivat levitä myös puutarhajätteen mukana. Ne saattavat säilyä itävinä useiden vuosien ajan. Luonnossa havaitut keltamajavankaaliyksilöt voi hävittää kitkemällä ne juurineen maasta. Pienet yksilöt irtoavat helposti käsin, mutta jo parivuotiaat ovat tiukasti juurtuneita ja vaativat irrotukseen työkalun. Kukinnot on syytä katkaista sekä pihoilla että luonnossa viimeistään kukinnan lopulla toukokuussa, ennen siementen kypsymistä, jotta leviäminen estetään.


Mitä minä voin tehdä?

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Keltamajavankaalin tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Keltamajavankaalia ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää keltamajavankaalin sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.


Lisätiedot

Keltamajavankaali NOBANIS-tietokannassa

Ryttäri, T., Aspelund, P., Eerola, L. & Vuorinen, E. 2006: Keltamajavankaali aikeissa villiintyä Pohjassa – ja ehkä muuallakin Suomessa? (Abstract in English: American Skunk-cabbage (Lysichiton americanus) is spreading in Finland) – Lutukka 22: 118-122.

VieKas LIFE. 2019. Keltamajavankaalin tunnistaminen ja torjunta


Kuvaustekstin laatijat

Terhi Ryttäri (SYKE), MMM 2019, Luke 2020

Tarkastele lajia Laji.fi-sivustolla
Yleiskielinen nimi: keltamajavankaali
Tieteellinen nimi: Lysichiton americanus
Vakiintuneisuus: Vakiintunut

  • EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo) (EU 2016/1141; 2017/1263; 2019/1262; 2022/1203)
Havaintokartta